COFFEE'S NEVER STRONG ENOUGH

2011-10-09T23:34:00.001+03:00

Mulla on ikävä itteäni.

En tiä kuka mie olen nyt.

Tiän kuka mie olin ennen,

Sinä syksynä annoin kaiken hajota

2011-10-04T15:54:00.002+03:00

Mie olen aika tehokhaasti pistäny elämäni palasiksi,
enkä ees tiä minkä takia.
Mikhään ei vain tunnu olevan oikeasti hauskaa.
Halvaisin vain mennä kotia.
Multa ei periaatheessa puutu mithään, olen ok sen asian kans, että jätin Sasun,
en kadu sitä tippaakhaan.
Mutta jotaki vain kaipaisin.
Erilaisia ihmissuhteita, vaikka mulla on kavereite vaikka muile jakkaa.
Tuntuu, että kaverit ei vain riitä.
Halvaisin taas samanlaisia ystäviä ko mulla oli Kolarissa

Minussa on joku vika.
Kaks vuotta Helsingissä, ja yli puolet siittä ajasta olen jotenki eläny kiini nuissa vanhoissa jutuissa.
Miksi muut pääsee etheenpäin ja mie vain roikun.
Inhottaa.
Olen saanu kokea täälä niin monia kivoja juttuja.
En vain tiä, mikä on oikeata. Ihanko eläisin kahta elämää yhtä aikaa.
Joku osa minusta jotenki luulee vieläki, että asun Kolarissa, enkä tiä missä minun oikea koti on.
Ehkä mien ikinä opi tuntehmaan Helsingissä samala tavala ko Kolarissa.
Ehkä tämä ei oikeasti ole minun koti.

Onneksi perjantaina pääsee sinne ja saapii rauhottua tämän pään kans.
Ehkä työt, koulu, kirjotuket ja ero on ollu vähän liikaa sen jälkheen mitä heinäkuussa tapahtu.
Mie tarvitten mettän ja järvenrannan, mökkisaunan.

2011-07-12T23:53:00.002+03:00

Kumma ku elämä tuntuu välilä niin tuskalliselta.
Sasun kanssa menee jotenki erityisen ei-hyvin nyt. Tai jotain.
Oon huono olemaan yhessä tällä hetkellä. Kaipaan pahasti lomaa.
Teen töitä ja mietin koulua ja kirjotuksia enkä jaksa hoitaa parisuhdetta.
En halua seksiä.
En halua jutella.
En halua olla kännissä aina samojen ihmisten kanssa.
Välillä haluan vain olla. Tulla töistä ja kattoa tv:tä koko päivän yksin vastaamatta puhelimeen.
Viettää vapaapäivän ja mennä rannalle tai kävelemään kaupungille ilman rahaa.

En tiiä mitä tekisin.
En halua erota, mutten jaksa tehä tätä toimimaan nyt.
En tiiä miten se onnistuu.

Ja tavallaan me toimitaan niin hyvin.
Välillä vain on näin.

I don't see us ever being together ever again like we used to be when we were teenagers

2011-02-24T17:58:00.005+02:00

Mie löysin tänhään kirjotuspöyvän laatikosta TEENAGERSIT, jotka mie kirjotin joskus yläasteela.
Tai met kirjotimma, Maijan kansen. Ensimmäiset kaks ossaa on minun ja kolmas sitten vähän enempi Maijan, mutta kyllä minuaki sielä näkkyy, käsialasta päätellen ainaki.
Mie olin ihan unohtanu, että tuomoset on olemassa!
Ja ko sitten hain jotaki nuista laatikoista ja törmäsin ykkösossaan, tuli niin kumma olo.
Heti tajusi mitä ne on, mutta tuntu niin epätoelliselta.
Miten helposti sitä unohtaa asioita.
Ja ei se nyt ihan paskaa tekstiä ole jos totta puhuthaan. Ei kauhean hyvvääkhään, mutta muistan ko porukka luki sitä nopeammin ko mie kerkesin kirjottaa lissää.
Semmosta kirjottamista on vähän ikävä.
Ko sai asioita aikhaan ja ihmiset luit ja tykkäsit ja annoit kommenttia. Tosi rakentavvaa tyyhliin "rakastan tätä ja sinua ja lisää!"
Nauratti lukea.
Tavahlaan mie vihhaan sitä miten aika antaa kaikele kultareunuksen minun päässä, mutta mieluummin ehkä niin ko kieriskellä menneisyyen tuskissa koko elämänsä.
Hauskempi muistaa että oli ihanaa ja kaikki tykkäsit toisistaan ja oli semmposia ihmissuhteita joita ei enhään koskaan voi saaha.
Koska niimmie muistan.
Ja olen ilonen että mulla on nuo tekstit vielä.
Kävin foorumillaki pitkästä aikaa, ko oli pakko päästä kattohmaan niitäki juttuja.
Miten paljon niistä pystyykhään nytten näkehmään. Mitä ihmiset on ajatelheet toisistaan ja ittestään ja mikä on ollu keidenki suhteen tila.
Olis varhmaan ollu helvetisti helpompaa jos niitä olis osannu lukea samalalaila sillon.

2010-11-16T21:00:00.002+02:00

Joskus, toisihnaan ei halvais mithään muuta niin paljon ko päästä kattohmaan ommaa elämää semmosena ko soli joskus.
Pääsis kärpäseksi kathoon. Vois kattoa niinkö vaikka elokuvvaa.
Jos vain pystyin muistaan ne oikeat fiilikset ja miten kaikki tosissaan meni ja mennee.
Onko toellista että jo näin nopeasti alkaa unohtaa?

Elämä on kyllä välilä yhtä epätodellisuutta. Ihan oikeasti.
Eikä sille kait sitten loppujenlopuksi oikein voit mithään.

Vaikka näinki on hyvä.
Olis vain mukava muistaa, ei palata ajassa taaksepäin.
Ehkä sitäki välilä.
Toissaalta mie luulen, että asiat tapahtuu syystä.
Ovat välttämättömiä.

Ja onhan se elämä ihanaa ja talvi tullee ja sitten taas kesä.

2010-10-16T15:30:00.002+03:00

Kohta alkaa olla aika lähteä.
Mulla on kerranki rahhaa ja jotaki kotia vietäväksi,
ruokaa ja uusia vaatheita sun muita tarpheita.
Hyvä fiilis oikeastaan.
Tuntuu ihanko olisin ollu täälä jotenki toisaalta lyhyemmän ja toisaalta pidemmän aikaa.
En oikein ymmärrä ajan kulua täälä ko sitä ei määritä jonku vierestä herääminen ja siihen palaaminen,
vaan nukuttua tulee silloin tällöin ja hyvin epätasaisesti.
Kaulaliina on kohta valmis.

Pitäis mennä paistamaan tofut ja pakata kylmälaukut loppuun.
Kaikki alkaa olla valmiina.
Enää kone kiinni ja laukkuunsa.
Nyt.

Oli antosa viikko. tavahlaan
Ja kauhea ikävä.

Petroolinsinistä akryylilankaa

2010-10-14T12:29:00.003+03:00

Jotenki alkaa lyä tyhjää tämä täälä oleminen.
On ollu mukava olla, ja Komulaisen ja Sannan näkeminen oli mukavaista,
onki jotenki ollu ikävä.
Mutta nyt ko ei ole mitään ohjelmaa.
Eilen oli Sasulla pienet pippalot, Jasu vei Lotanki sinne ja Sasu oli tapansa mukaan innostunu juomaan ihmisiäpöydän alle.
Semmonenhan se on.
Mukavaa että sielä on ollu hauskaa, en vain tajua että maailma pyörii ilman minua.
En tajua, että sielä tapahtuu ja on kivaa ko mien ole sielä.
Pitkästä aikaa tuntu että jään jotenki paitsi jostain.
Onhan se typerää ja narsistista ajatella että kaikki vain istuis kotonaan nurkissa ja itkis ko mien ole sielä,
ei tietenkään se niin mene.
On vain mukava ajatella niin :) kaiketi.

Vielä kolme päivää tätä ja sitten lauantai-iltana matka vie helsinkilään.
Mietin koko ajan pitäiskö vielä laittaa jollekki viestiä, tulisko joku kattoon minua.
Uskallan epäillä, mutta mietin silti pitäiskö.
Enkä osaa yhtään päättää.
Ja koska en osaa, kulutan aikaani neulomalla kaulaliinaa itelleni.
Seuraavaksi kudon Sasulle oman kaiketi, jos saan sille kelpaavaa lankaa jostaki.
Omastani tullee petroolinsinine, eikä mene kauaa ko son jo valmis.
Se on vähän pelottavvaa.

Inside out

2010-10-09T22:07:00.005+03:00

Tämä paikka tuntuu pitkästä aikaa jotenki omituiselta.
Periaatheessa on mukavaa olla kotona, ainaki tietää, ettei tartte ihan heti tulla.
Son tavahlaan niin helppoa ko elämä täälä pyörii parila vierailulla vuessa.
Tänhään olthiin mökilä ja mie sytyttelin kynttilöitä.
Tajusin, että kyllä iso osa minusta on vielä kiini siinä paikassa.Ei ehkä niinkhään itte Kolarissa, mutta siinä mökissä ja rannassa, saunassa ja niissä kynttilöissä.
Siittä mie tykkään.
Mietin, että haluaisin joskus tua Sasun sinne.
Ottaisin sen matkaan joskus kesälä tai ehkä mieluummin syksylä, justiinsa sillon ko lumet sattaa maahan.
Voitais olla sielä kahestaan, nukkua parvela ja paistaa vaikka kallaa kamiinassa. Saunoa.
Semmosia juttuja joista mie tykkään.
Tiän, ettei Sasu oikein lämpene minun idealle. Se haluaa ihan tavanki vuoksi dissata maaseutua, lappia. Kaikkea mikä on sitä niinsanottua landea.
Se ei myöskään ole kauhean innostunu nuitten minun vanhemmitten näkemisestä.
Onhan net tavahneet, mutta on eriasia nähjä Helsingissä jossaki mikä on semmosta ei kenenkään maata, vaikka minun asunto, ko sitten että se tullee meile joksiki viikoksi ja kyhjötethään täälä saman katon olla koko se aika ja leikitään jotain perhettä.
Ei se oikein mene niin, pitäis saaha omaa aikaa. Pitäis voija tulla vain yheksi päiväksi käyhmään. Mutta ei sitä oikein voi.
Jos vain sais sen rannan ja mökin, sen fiiliksen ilman että pitäis käyvä kotona.
Ilman sitä kiusaannuttavvaa appivanhemmille esittäytymistä.Kaikkea voipii toivoa.

Mulla on vain kauhea ikävä sitä, Sasua.
Mietin koko ajan millasta olis jos solis täälä minun kans.
Mitä kaikkea voitais tehjä ja missä ja ketä nähjä.
En oikeastaan ees toivois että olisin Helsingissä sen kansen. Tarviinki vähän lommaa niistä kuvioista.
Haluaisin että se olis täälä minun kans.
Tai vähinthään makkais kotona oottamassa että tulen takasi.
Olis jotenki ihana aatella että sei halvais mennä mihinkhään ilman minua.
Niinkö mien oikein halunnu mennä sillonko soli benkussa.
Mutta Sasu ei ole semmonen ihminen, ei se ikävöi sillä tavala ko mie, ei ainakhaan näytä sitä.
Vaikka mie tiän että silläki on ikävä.Son ihanko lahjan sais ko se joskus sannoo sen äähneenki.
Mie itte koen kaiken jotenki niin ruuhmiillisesti että pelottaa.
Jo torstai iltana ko vain olthiin meilä ja katothiin leffaa siittä sägyltä, tuntu että kohta tullee itku.
En jaksanu ees mithään oikein yrittää.
Aamula sittenko nousin nii oli taas koko aamun semmonen olo, että itku tullee ihan justiinsa.
Tulihan se sieltä sittenko turhhaan yritin herätellä sitä, olisin halunnu tehjä jotaki vielä siinä aamula, mutta sitä vain nukuttu helvetisti.
Petyin jotenki siihen niin pahoin että aloin vain itkeä ja meikit levisi ja sen paita kastu.
Koko matkan kotia asti oli paha mieli. Aamusta ja muusta.
Vielä tääläki son tuntunu, nyt vasta alkanu helpottaa ko tänään ollu helpompi päivä.

Kärjistetysti siis, emmie oota Helsinkiin paluuta.

Mie ootan sitä että saan taas Sasun.

Sitten kun osaan kaikki huonot päiväsi ulkoa, voit kutsua öitä sisään.

2010-10-06T15:12:00.002+03:00

Löysin tänään sähköpostin luonnoksista tekstin jonka tallensin sinne joskus ylä-asteella.
Hämmensi.
Luin sen ääneen itelleni ja mietin, miten paljon sitä on miettiny turhia asioita silloin joskus.
Vaikka se koko teksti oli teiniangstia liittyen ihmisiin joita en enää näe koskaan.
Viljo piti siitä silloin paljon, sen muistan.
Nyt sitä lukiessa huomaa, että se on kirjallisesti ja tyylillisesti aika takkuava, mutten silti tiä miten siitä sais paremman.
Miten tuosta aihheesta vois kirjottaa sen sujuvammin.
Kirjottaminen yleensäkki on nykyään vähän liian vaikeata.
Mulla on killistä 4 tehtävää tekemättä, mikä tarkottaa about yheksää tekstiä, enkä tiä miten alottaisin ja saisin ne tyylit kulkemaan erillään, ettei kaikesta tulis yhtä puuromaista massaa.
Aina jätän kaiken viimetippaan. Koeviikonki ryssin ko en koskaan jaksanu alkaa tekeen mitään ajoissa.
Oma syyhän se on.

Tänään on vapaata, huomena alkaa uus jakso ja perjantaina jätän koulun väliin ko lähen Kolahriin.
Ressaa nuo kurssit ko kokoajan mietin että miten saan ne sujuhmaan ja täytheen.
Vaikka mulla pitäis kyllä kaiken järjen mukhaan olla tarpheeksi kursseja, en vain saa ilmeisesti käytyä niitä mitenkhään loogisesta.
Olispa wilma ees auki nii saisin sörkkiä niitä.
Alkais psyka kolmonen huomena, mutta nyt 1,2 ja 6 kurssin käyneenä olen miettiny, ettei se ehkä kiinnosta niin paljoa.
Että voisin käydä pakollisiaki kursseja noiden kans ressaamisen sijaan.
Pitää yrittää ajatella. Jos saisin jostain jotain niiden psykan kurssien tilalle nii olis aika jees.
ehkä menen vain huomena sinne tunnile ja sanon etten tule kurssille. Yritän selvittää sen opettajan kanssa olisko mulle jotain muuta tarjolla, ko son opoki kuiten.
Tai sitten vain menen sinne ja jään?
En tiä.
Kaikki taas kiinnostaa ko kivivyöry.
Luulen että tulen taas Kolariinki enkä näe ketään ja sitten vaan lähen pois ja loma on menny.
En väitä että se menis hukkaan Kolarissa, häätyyhän sieläki välilä käyvä mutten jaksa koko aikaa soitella ihmisten perään ja yrittää järkätä jotaki jos kukaan ei ite ota koskaan minuun yhteyttä ja ehota jotain.
Mutta eipä sen niin väliä.

"Tämä on toinen askel rajalle, askel pois tästä paikasta ja ajasta, joka sitoo paksuilla köysillään meidät yhteen.
On vain yksi tie ulos, mutta useampi tapa lähteä.

Eikä maailma ole koskaan ollut niin kaunis, kuin se on tänään, silmäripsien pakastuessa itketyille poskipäille.
Kipulääkkeillä ei tapeta tunnetta, mutta sinun lentosi jälkeenkin minä pelkään edelleen.
Pelkään ja annan sen mustan, hiljaisen möykyn hengittää, levitä minuun ja olla minä taas.
Sillä minä en ole tullut tänne asti vain ollakseni orjanne."

from Arpeni by minä joskus kauan sitten. oi aikoja, oi tapoja.

2010-09-10T20:36:00.002+03:00

Lyhyesti ja ytimekhäästi minun kirjottamattohmiin viikkoihin on kuulunu väsymystä, kipeilyä ja parisuhteen hoitamista.
Periaatteellisesti kivaa siis, käytännössä olo ollu välillä mitä sattuu.
Ei voi muuta sanoa ko että onneksi kuukauen päästä on taas loma.
Ei ole koulua minua varten välttämättä. Ei tähän aikhaan vuesta.

Niin.

2010-07-22T00:28:00.003+03:00

Viime aikoina ei ole oikein tehny mieli juua.
Sitä mennee joka ilta puistoon tai jonku tykö istuhmaan ja ottaa pari kaljaa,
mutta koskaan ei oikein tehe mieli.

Jotenki halvaisin vain lukkiutua jonneki kahestaan Sasun kans vähäksi aikaa,
sen kansen on niin helppoa.
Ei tartte olla sosiaalinen tai tehjä koko ajan jotaki.
Saapii vain olla ja kattoa telkkaria toisen kainalossa ja nukkua eikä tarvi puhua jos ei tunnu siltä.
Muutko ei ossaa ees bussissa istua hiljaa.

Onhan se oikeasti mukavaa ko on kavereita joitten kanssa olla,
mutta koulu alkaa kohta ja kaipaisin aikaa ihan vain rauhassa kahestaa.
Jasuki tullee ens viikola takasi kotia, nytten ollu töissä vihdissä.
Niin sitten ei tääläkhään voija olla kahestaan.
Toissaalta tämä on jasunki koti.

Tykkään vain kauheasti siittä ko menen niile ja tehemä ruokaa ja katoma Housea sängystä ja naurama ja kiusaama toisia
ja lopuksi saapii vain nukahtaa toisen viehreen.
Son mukavaa.

Tänään luin uutiset ja tiskasin

2010-07-14T16:24:00.004+03:00

Ei mulla oikeesti mitään sanottavaa ole,
muutako että perjantaina Ilosaari ja tänään Kaisaniemi.
Kurnau.
Ihan jees kesä tämä.
+30astetta vaan tappaa minut ja haluaisin repiä nahkani irti monestakin syystä.

On nyt katottu Sasun kanssa Matrix-trilogia, seuraavaksi Lord of the Rings ja sen jälkeen Star Wars.
Laatuviihdettä sanoisin.
Päivät nukkuen, illat puistoillen ja yöt leffoja katsellen. Sopii.

Kävin äsken laittamassa pyörimään ensimmäisen koneellisen lakanoita meijän pesutupaan,
ja pelkään etten osannu käyttää konetta ja se räjähtää tai lakanat on edelleen likasia.
Hmh.
Noh, kohtapas tuo selviää ko menen kattomaan niitä.
Toivokaamme parasta.

Nyt kotikone pyörittämään vaatteita ja vaikka vähän lattialla mähöilyä.
Sounds good to me.

Ja silloin ei, ei sanota elämälle ei
Annetaan sen virrata
lävitsemme niinkuin vesi
Imatrankoskessa kuohuta,
Ei vielä luovuta

Pariisin Kevät - Imatrankoski

Jokainen niistä alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta

2010-06-29T21:30:00.004+03:00

Viettäny tänään taasen koko päivän pakkaillen,
ja ettien kamoja uuteen kämppään. Ihan hyvässä vaiheessa ollaan.
Ylihuomena muutto.
Naunau.
Puhuttiin Sasun ja muitten kanssa että lauantaina prideen,
kulkue ja kaikki.
Kiva päästä ekaa kertaa sinne, kauan jo halunnu.
Ja kavereitten kanssa aina paremaa.
Varmaan näkyy aika paljon tuttuja luulen.

Porukat lähtee perjantai-aamuna,
vähän vaikeuttaa kaikkea ku luulin että ne on pidempään,
lauantaihin asti ainaki että saatais kaikki kuntoon viikissä,
mutta kyllä se menee näinki.
Pääsenpä kavereitten kansen jonneki tai sasulle tai jotain nau.
Purr.

Olenpas tyhmä ko kurrrrisen vain.
Mau.

And all the lights that lead us there are blinding.

2010-06-27T15:54:00.003+03:00

Sasu lähti just, olin pitkästä aikaa kotona yötä,
yks minun viidestä viimisestä yöstä täällä, muutto on torstaina ja vielä oikein mitään ole saanu kasattua.
Onneksi porukat tulee huomena, äiti voi auttaa.

Mitä Sasuun tulee, sen ei ollu tarkotus tulla eilen,
mutta se tuli silti.
Nukuin viimeksi yksin viime viikon torstaina. Tänään on näytön paikka.

Ollaan tunnettu toisemme nimeltä tasan 3 viikkoa,
pidetty tiiviissti yhteyttä vähän vajaa samanverran,
asuttu viikko saman katon alla.
Mikäs siinä.
Elämä sujuu ja katellaan rauhassa kailottamatta asioita missään fabossa.
Kaks sitoutumiskammosta yhdessä on melko miellyttävä yhdistelmä,
mutta ollaan sovittu että otetaan rauhassa.
Ei paineita.
Ehkä parisuhde voi toimia.

Ihan miellyttävä olotila kaikinpuolin.

Because maybe you're gonna be the one that saves me,
and after all
You're my wonderwall.

Tai sitten ei ja ei sen ole mitään väliä.

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

2010-06-17T15:27:00.004+03:00

Krapula ja väsymys, viieksi pitäis mennä töihin mutta vielä toivon että toimisto räjähtäis tai jotain muuta yhtä hienoa tapahtuis ettei tarvis mennä.
Pakko son, eilisen vuoron peruin että pääsin tyyppien messiin.
Muutenki koko eilinen oli ihan hemmetin random. Nousen junasta, nii eiköhän Sasu oo asemalla vastassa.
Mitä helvettiä oikeasti?
Vitsilä heitin että jos oot kuudelta vielä hereillä nii tuu junalle vastaan nii saat keksin, ja se oikeesti tulee mitä?
Oli ootellu sielä kuuesta asti ko sekosin noiden minun mainittemien aikojen kansen. Junahan tuli oikeasti vasta seiskalta.
Se sitte kanto minun laukun Munkkaan, istuttiin ja juteltiin ja pelattiin ristinollaa jostain syystä. Kelasin että meen vaan nukkuun ja sitte töihin mutta enpä mennykään vaan soitin töihin etten tule ja että nähään torstaina. Sitte Sasun messissä ensin Siilitielle hakeen sen juomia, sitte niille kotiin Puistolaan hakeen kaikkea muuta. Ihan kiva kämppä niillä, sen poreammeen kyllä ottaisin vaikka heti. Tilattiin sitte sinne pitsat ja syötiin ja juteltiin ja naa, kaikkea.
Illasta siirryttiin Kaisaniemeen missä sitte otettiin vähän ja hengailtiin tyyppien kans. Kyllähän se ilta sitten jotenki pääty siihen, että säädettiin Sasun kans jotain, tosi maltillisesti tosin ja pitkän keskustelun jälkee. Puhuttiin satatuhattavuotta Jasusta ja siitä miten se vaikuttaa ja mihin. Ei me taijettu paljon tuloksiin päästä, yllättäen.
Se saatto minut sitte ratikkaan Stockalle ja ko pääsin kotiin kaaduin vaan sänkyyn en edes pessy kasvoja ja sen kyllä huomasi aamula.
Nyt on ehkä vuosisadan krapula, vaikken ees juonu kauheasti mielestäni, varmaan jonku 0,5litraa viinaa ja pari siideriä. Nuah, ainakaan en tehny mitään suuria tyhmyyksiä ja mielestäni pysyin ihan tolkuissani siihen asti ko päästiin ratikkapysäkille missä vaan nuokuin (tosin olin nukkunu edellisenä yönä ehkä 3 tuntia junassa) ja ratikassa olisin vain halunnu jäädä kyydistä joka pysäkillä ja oksentaa.
Enpä kuiten tehny sitä ja nyt olen sitten tässä.
Perusfiilis eilisestä jees, perjantaina uusinta mutta Sasun luona isommalla porukalla. Sielä piän huolen että loppuillastaki pysyn omilla jaloillani ja vastaavaa. Luulisin.

Krapulapäivitykset on jee varmaan.

2010-06-10T01:11:00.003+03:00

Joskus on kovin vaikea tajuta elämän heittoja,
mutta tänään on selvinny jossain määrin monta asiaa ja olen iha ilonen.
Maalasin myös ladon ovet ja leikkasin koiran karvat.
Huomena uusintakierros ladon kansen.

Miehiä on joskus vaikea ymmärtää, mutta tavallaan nyt tajuan ainaki jotaki.
Mikä on sinänsä jo aika virkistävää.
Ko palaan Helsinkiin nähään miten asiat oikeasti sitten menee.
Vähän jännittää.

Kyllä, tänään oli hyvä päivä.

2010-06-08T22:16:00.001+03:00

Miellyttävvää huomata ekana iltana kotipuolessa, ettei olekhaan mithään tekemistä.

Mitä tälle vuele tapahtu?

Mikään ei milloinkaan riitä, ei

2010-05-26T21:27:00.002+03:00

Tuntuupa pitkästä aikaa rennolta ja miellyttävältä.
Sain tänhään viimein asiat jonkulaisseen järjestykseen,
on kohtuullisen ok työ (koulutus vasta takana mutta perjantaika ekaan vuoroon ja kyllä se varhmaan siittä lähtee), kämppä tulossa heinäkuussa, vieläpä ihan uuesta talosta HOASilta, Viikissä, mikä on vähän kaukana kaikesta, mutta ei se mithään, asunto on aina asunto. Eli eessä muutto yhteen Jasun kans, kaverina tietenki, vaikka yhteenmuuttaminen saapii kaikki luulehmaan että olhaan joku helvetin pari. Ei ei.
Tulkaa kaikki sitten kylhään jossaki vaihheessa, jooko? Oikeasti halvaisin, ko ei ole oikein kauheasti vanhoja kavereita näkyny näissä maisemissa. Kyllähän son kallista, mie jos kuka tiän sen, ko olen nytten saanu tätä väliä rampata.
Mutta asiat hoituu. Kouluki rullaa jotenkunten, koeviikko alkanu, matikka meni ihan ok, kyllä sieltä varhmaan jotaki ysin pinthaan vois ootella, toivon ainaki :) Enkku, hissa ja liikunnan sekä killin palautteet enää vain edessä. Huomena killin Poetry Picnic, pääsee nauttihmaan runoudesta ja ruuasta suht hyvässä seurassa.

Jotenki tuntuu hyvältä.
Viikonloppuna tehin taas jotaki juttuja ajattelematta ihan lophuun,
mutta niinhän mie aina, eikä tässä nyt kaduta tai mithään. Ei sollu ensmäinen tyyppi jonka kans tuli mentyä pidemmälle ko oli tarkotus.
Sei vain oikeastaan tunnu milthään, ehkä ko ei jaksa keskittyä tyyppeihin joista ei oikeasti sen kummemmin välitä. On se silti ihan jees.
Joskus varmasti tullee ihmisiä, joitten kans kemiat toimii eritavala. Sitä ootellessa tyytykäämme siihen mitä on tarjola :)

Kolariki oottaa taas parin viikon päästä vissiin? En ole vielä ihan varma koska, mutta viikon kait viivyn sitten.
Ehkä törmään joihinki tyyppeihin, ehkä en :)
Kesäkuun aikana muutto vanhasta kämpästä ulos, Heinäkuun alussa sisään uutheen. Heinäkuussa kans Ilosaarirock ja elokuussa Prometheus Senior leiri.
Semmosta kesää sitten. ei luulis ajan tulevan pitkäksi.

2010-05-04T18:56:00.002+03:00

Joskus mie kirjotin jalkapohjaan Made in China,
ja olin Somali.
Niin.
Sillon.

Vois nukkuhmaan mennä.

Joskus haluais vain sanoa "hei"

2010-05-02T16:20:00.006+03:00

Molen miettiny asioita nytten aika paljon. Ko olin silloin pari viikkoa sitten käymässä Sillantien tykönä Turussa, tuli puhuttua kaikenlaista. Soli hyvästä, tuntu että saathiin viimein asiat puhuttua. Se miltä kummastaki on tuntunu mikäki asia, mitä on tarkotettu ja mitä ei. Vois melkein sanoa, että nytten on yks menneisyyen ihmissuhdekriisi vähemmän selvitettävänä. Se tuntuu hyvältä.

Silloin ko mie lähin, tuntu että paljon jäi kesken. Ei oikeastaan tullu puhuttua kenenkhään kans asiota selväksi. Soli semmosta häsläystä, itkua kotona ja puhumattomuutta kavereitten kesken. Pistethiin koko elämä laatikoihin ja ajethiin poijes sieltä, missä olis ollu vielä paljon selvitettävvää. Se on naurettavvaa.

Ja sen jälkheen aina ko mie käyn Kolarissa, mie näen ihmisiä, mutta me ei koskaan puhuta. Osan kans ei ees katota silhmiin, enkä mie toela tiä miksi. Mie haluaisin pystyä juttelehmaan. Asiat olit hyvin joskus, enkä mie haluais, että minun muutto rikko sen kaiken. Vaikka oikeastihan asiat aloit kaatua jo ennen syksyä. Toela. Joka kerta ko olen ollu sielä, aina ko ihmiset on kävelly vastaan olen melkein sanonu jotaki. Ja sitten kuitenkhaan en.

Olis joskus hauska kuulla mitä ihmisille kuuluu. Mihin meän teatteri on menny, mitä tapahtuu ja vihhaako ihmiset tosihhaan toisiaan niinkö sanovat.

Antheeksi että olen aikahnaan ollu vittumainen ämmä. Mulla on ikävä teitä.

And I'm not looking for answers

2010-02-11T22:40:00.002+02:00

Enpä olekhaan taasen pitkään aikaan kirjottanu mithään.
Ole ollu kauheasti mittään sanottavvaa, vaikka kaikkea on tapahtunu ja sattunu ja ollu. On vain aika sekavaa vaihteeksi tämä elämä, ko ei sitä oikein tunnu ihminen ittekhään tietävän, että mitä miltäki asialta halvaa oikeasti. Mitä kenestäki.
Haha.
Ei sille aina voi mithään.

Olin kattomassa Billy Talentia maanantaina. Siittä ainaki jäi hyvä mieli. Semmosta hauskaa välistä. Pään tyhjennystä ja jotaki, mitä voipii miettiä ilman ressiä ihmissuhteista tai koulusta.
Mukavaahan son.
Ens viikon perjantaina lähen sitten laphiin taasen.
Tuntuu ihanko molisin justiinsa vasta sielä ollu, mutta eihän siittä joulusta tosihhaan ole kauheasti aikaa ees kulunu.
Kotia matkustaminen on jotenki kovin raskasta aina. Sitä ennen on hirveä ressi siivoamisesta ja pyykkäämisestä ja kaappeihin jäävistä jutuista ja pakkaamisesta ja matkalipuista.
Sittenko pallaa takasi, niin kaikki on koskematonta ja se tuntuu hassule.
Minun huohneessa ei ole Kolarissa enhään kauheasti minun asioita.

Mie halvaisin lopettaa elämästä asioissa joita ei enhään ole.
Huihui.
Huomena yheksi kouhluun ja tsemppi pääle. Tämä on kuitenni hyvä jakso.

I don't care a bit.

2010-01-24T13:36:00.003+02:00

että semmonen viikonloppu sitten.
molen mustelmilla ja väsyny, mutta muuten fiilis aika perushyvä,
vaikka tuo nappi vähän väsyttääki.

Eihän voi tuntea ihmistä joka ei kerro itsestään mitään

2010-01-17T18:18:00.001+02:00

Eipä tässä muuta kuin että taidan olla ihastunut.
eikä siitä ikinä tule mitään.
moi.

Life keeps going on, still.

2010-01-07T15:10:00.002+02:00

Ulkona on tyhmää ja lumista, eikä liikenne toimi.
myöhästyin aamula yli puolituntia. opettaja ei antanu poissaoloa.
Sillä oli hyvä päivä, mulla ei.
Kävin kaupassa enkä ostanu mithään fiksua. bonaa. Sillä eläis.
sain minun toisen laukun tänhään, ja olen ilonen siittä koska son täynä kirjoja, levyjä, teetä ja kaikenlaista purkkia ja purnukkaa. Ja rahaa.
Nyt vain purkais sen vielä.

I'll just turn these tears into wine.

2009-12-27T14:47:00.003+02:00

Joulu meni niin että pätkähti.
Ihmeen kivuttomasti.

Melkein hyvin.

Mie olen täälä.
Täälä on kylmää, lumista ja tuulee.
En ole nähny kethään näitten viien päivän melkein kirjotin että vuen- aikana
ko olen täälä ollu.
Ehkä keskiviikkona ja torstaina lompolon suunthaan.
Jos sitten vaikka näkiski.

Häätyis lähteä käyttähmään pikkusta lenkilä.
Mulla ei ole vielä vaatheita.
Harmittaa ko kone on kotona.

How did u get that blank expression on your face?

2009-12-20T18:24:00.003+02:00

On tullu talvi. Ulkona sattaa kovasti lunta koko aika.
Joka hemmetin päivä.
Onhan se tavahlvaan mukavaa ko on niin valosaa lumesta.
Muta ei ole kiva ko ulkona vettää henkeä ja suu onki yhtäkkiä täynä lunta :D
Se vähän pistää ärsyttähmään välilä.
Toissaalta, ei mikhään ole koskaan kuitenkhaan niin hyvä ettei yhtään ärysttäis, joten ihan sama.

Huomena on koulussa joulujuhla.
Kaikkia kivoja esityksiä tierossa, musiikkia, tatteria, tanssia ja julkistaa net kirjotuskilpailun voittajanki,

saahaan kuulla sitten se voittaja teksti.

mielenkiintosta minusta :)
eva, kirjallisen ilmasun opettaja käski minun osallistua,

sanoi ottavansa sitä.
Mutta emmie saanu kirjotettua.

Aihheena olis ollu verkko. Sarjoina lyriikka ja proosa.
Kumpikhaan ei oikein napannu.

Harmitti vähäsen jälkheen päin, etten jaksanu yrittää enempää sen kansen.
Mutta ei voi mithään! :)

Paketoin tänhään lahjoja!
Komulaisele ja Jasule vasta.

iskän lahjaa ei vaikuta, ko se menis kuitenki hajale laukussa, ko son pehmeä paketti, ja laukku tullee niin täytheen. Paketoin sitten ko pääsen kolahriin asti.
Tiistai-iltana olis tarkotuksena lähteä. Ja pakkoki tieten. Ei siittä keskustella.
Äitin lahja on laurila.
Jaakon vielä vajavainen, ko Jasu ei ole hoitanu osuuttaan. Huomena se meinasi.
Ootan, että joulu olis ohi ja ressi ja kaikki, että vois taas ottaa vain rennosti.

solis tosi mukavaa. tykkäisin.

voisin mennä ja keittää teetä ja katella vähäsen ulos.

Mama, we're all full of lies

2009-12-11T18:57:00.005+02:00

Tullee joulu taasen. Ihanko edellisestä olis kulunu sata vuotta, enkä silti kaipais uutta.
Halvaisin, ettei sitä tulis.
Uuen vuen voisin ottaa, ja loman. Joulu on vain ressiä. Liikoja odotuksia, huutoa ja lopuksi varhmaan itkuaki taasen. Ei mithään kauhean tarpheellista, jos multa kysythään.

Tänhään alko Kolarissa net Outoguru festaritki.
En ees muistanu.
Hyvä ehkä että en.
Ei ole ollu viime aikoina kovin hyviä päiviä.
En tiä kelle puhuisin siittä.
Jaksais Jasule kaikkea vuodattaa.
Vaikka saapiihan se kuulla tuhat kertaa päivässä miten minua vituttaa. Ei onneksi joka päivä, mutta inhottavan ussein nykyhhään.
Varsinaisesti ei voi sanoa, että solis nuitten festareitten vika, että nytten meni jotenki olo ikäväksi.
Mutta kyllä niiläki oma ossuutensa on asihhaan.
Ko viime toukokuussa oli niin hauskaa sielä Sallassa! Olisin halunnu nähjä net kaikki ihmiset uuestaan.
Sekä meän oman teatteriporukan koossa, että net muutki.
Joku vois nytten ajatella, että mitäs läksit.
Mutta ei sitä niin voi, saa ajatella.
Ko ei sole verrattavissa. Emmie kadu sitä että lähin sieltä, harmittaa vain, etten ole sielä nytten.
Ei sole aina hauskaa elämä kaupungissakhaan, vaikka joku niin vois kuvitella.
Ehkä ihan hyvä, että on nytten tämmönen aika rauhallinen viikonloppu tiedossa. Ei minusta paljon iloa kelleen oliskaan tämmösennä.
Eäh.
Kylläpä tämä tästä taasen.
Ei sitä vitutusta kuitenkhaan maailman taphiin kestä, kyllä sen tietää.
Ja enhään viikko koulua ennen lommaa.
Kaikki lahjat on hankkimatta.

Ovat luvahneet ens viikole pariakymmentä astetta pakkasta tännekki.
Se ja merituuli. Tulen jäätyhmään, ko kylmyys tuntuu täälä ihan erilaila ko pohjosessa.
Molemmilla paikoila puolensa, mutta tuulesta en tykkää.

I had almos forgot the last time I cried.

2009-12-03T20:04:00.003+02:00

Piki
17.03.1999-03.12.2009

Enpä muista koska olisin viimeksi
itkeny näin paljon

I still remember, I still remember Decembers of Love

2009-12-02T20:32:00.003+02:00

Olenpas miettiny.
Miten paljon paskan puhuminen ja tappeleminen on määrittäny meän elämää.
Koko meän yläaste aika, ja melko pitkälti sitä edeltänykki aika, on ollu lähinnä sitä, että puhutaan pahaa ja sitten puhutaan siitä,
että joku muu on puhunu pahaa.
Riidellään ja sovitaan eikä koskaan selvitetä asioita.

Olis hienoa

jos voitais joskus vielä

olla kaikki väleissä
eikä
muistella pahala

You have been there for me

2009-11-29T02:41:00.004+02:00

tummaa hiekkaa

Silloin kumpikhaan meistä

ei koskaan sanonu

koskaan miten paljon

oikeasti

miten paljon toella
osasi välittää

met puhuthiin paljon

muttei koskaan asiaa
syöthiin sammaa purukumia
ja se oli mansikkaa se

Surrounded by perfect pictures. From you.

2009-11-24T20:33:00.002+02:00

Kyllä kyllä, perjantaina alkaapi koeviikko. Olen lukenut. Ehkä kolme tai neljä tai viisi kappaletta uskontoa tähän mennessä kyllä vain, ja kovin ylpeä olen suorituksestani.

Enää vain jotain kaksikymmentä jäljellä :)
Lauantaina kattoihmaan Jasun kans yhtä näyttisproggista. Mukavaa. Varasimma paikat. Jasu mennee huomena Mewin keikale ja tullee sitten sieltä meile. Huomena tutkin vuokranantajitten kansen miksi en pääse enhään omala avvaimella sisäle autotalhiin. Posti tullaa sinne. Onkohan avain tai lukko menny rikki? Sen ko tietäis.
Tänhään olin kovin ahkera. Tänhään jaksoin ajatella fysiikan tunnila ja tehjä läksyt. Muila tunneila en ajatellu. Uskonnossaki pitäis ja äikässä välistä.
Olen vieläki kipeä, yskä ja nuha, pää on iso ja paisunu ja jumissa ja täynä jotain epämäärästä limmaa ihan varmasti.
Semmosta sattuu ja kyllä se siittä sitten varmasti :)
Mitäpä vielä?
Tänhään oli kuoroharkat vaihteen vuoksi. Laulama Imogen Heapin Hide and Seekia neliäänisenä. Siittä tullee vielä hieno. Se on jo nyt aika. Kovasti Reijo meitä kehhuu. Son niitä ihmisiä, jotka ei kehu tyhjästä. Pittää olla joku syy niihin puhheissiin. Kyllähän siittä tullee hyvä mieli ja antaa motivaatiota kummasti harjotella tuota sitten kotonaki välistä ehkä. Ko sais vain äänen takasi. Ollu neljättä viikkoa nytten poijes jo enempi tai vähempi.

On paljon ihmisiä joista mien ole kiinnostunu.
En tiä miten sanoisin sen niile.
On vähän ihmisiä, joista olen.
Niile on vielä vaikeampi sanoa mithään.

Mm, what you say?

2009-11-08T16:10:00.004+02:00

Mm.. That you only meant well?
Well of course you did.

Tänään on taas kulunu paljon aikaa.
Kirjotin viimeksi joskus, en ees muista koska tai jaksa kattoa.
Ei se haittaa, ei ole ollu mithään tähellistä sanottavvaa.
Ei nyttenkhään ole.

Porukat lähit tänhään. olivat täälä keskiviikosta sunnuntaihin.
Kaapit on taasen tyänä ruokaa, on puhasta ja valosaa ko sain uuen lampun, kivan semmosen jalallisen.
Ko ei nuot loisteputket seinänvieressä kauheasti ole auttahneet mithään näkheen.
vaatekaappiki sai vähäsen täytettä. Ja vähän kaikki muuki.
On porukoitten käynneissä hyviäki puolia näköhjään.
Ja olihan se ihan mukavaa.
Vähän outoa, mutta mukavaa.

Tahtois nähä Jasua. Viimeksi perjantaina. Tuntuu pitkältä ajalta, mutta son tullu kipeäksi.
Kuumetta kuumetta.
Ei tule huomena kouhluun. Mien aijo ottaa possurokotetta. En halua, en pysty.
Mieluummin sairastan sen viikon ko otan semmosen.
Kait siittä voipii kieltäytyä, luulisin. Pitäis ainaki.
Ei innostais antaa pumpata itteeni jotain myrkkyä, joka on kursittu kokoon kauheassa kiireessä ja paniikissa.
Niiin.

Joskus mietin onko lukio minua varten.
nykyään käytän vain hameita ja haluan lävistää naamani.
mielihaluja.

En halua antaa ihmisille vääriä luuloja. Mien tykkää niistä niin.
Ei semmoista suhteista koskaan tulis mitään.
Voisivat ymmärtää.

Viime aikoina on satanu luna.

Hellou :---)

2009-10-23T19:00:00.002+03:00

Enpä ole taasen vähhään aikhaan kerennykhään kirjottahmaan. Tai kerenny ja kerenny, kaipa sitä aikaa olis ollu jostaki ottaa, jos olis halunnu, on vain tuntunu, ettei ole mithään mistä kirjottaa. Lieneekö asia sitten kuinkhaan, en oikein tiijä. Olenpa vain ollu vähäsen laiska :--)

Tulin sunnuntaina takasi helsinkhiin ja näin minun ihmisiä.
Oltiin lintisilä, ja tulthiin sitte meile yöksi.
Ei voi muuta sanoa, ko että kyllä mulla oli ollu niitä ikävä. Minun pieniä.
Meilä nukuima kaikki samassa sängyssä kolmistaan.
Jasun kans on aina vaikea nukkua jos sängyssä on kolmaski osapuoli. Vaikea, mutta ei ikävä. Se on vain vähäsen energinen.

Koulu viikko onki sitte ollu taas ihan normaali. Uus jakso ja uuet aihneet, joitten tunneila ei jaksais käyvävälttämättä. Ei sillä, mie tykkään lukiosta, tykkään olla täälä. Mutta eipä sitä yläasteelakhaan tullu oltua kauhean innokas opiskelija, ja nytten sen kyllä huomaa.
Luulen, että talvea kohti sitä rauhottuu.
Nyt on vielä niin aikasta.
Kävin ostamassa talvikengät ja takin. Ja uuen kaulahuivin. Eipä palele enhään, vaikka olen ollu ihan jäässä tähän asti.
Jasun kans on helppo käyvä kaupungilla. Se pakottaa kokkeilehmaan, mitä mien tykkää ylheensä tehjä. En olis ennen koskaan ostanu tuomosta takkia. Son liika hmh, naisellinen mukamas. mutta oikeasti tykkään siittä kauheasti.

On varhmaan aika päästä ylitte siittä kauheasti miestenvaate buumista joka mulla on ollu päälä jo pikkasen liika pitkään.

Torstaina, eilen, tutustuin monhiin uussiin ihmissiin.
Menthiin Jasun kans Jaakon mukana ekkaa kertaa käyhmään sipoon seurakunnan nuorten illassa.
Seurakunnan niin, mutta enpä mie kuullu koko illan aikana mithään jumalasta tai jeesuksesta tai uskonnosta, kaikesta vähemmän seurakuntaan sopivasta kamasta kylläki. Nuorisotyönohjaajaki näin vain vilaukselta ko se etti sohvaa, joka met olthiin kannettu pois sen alkuperäsestä olinpaikasta. Ei se nähny sitä ko met istuthiin sen päälä :---)
Leo, tyyppi joka ossaa soittaa kymmentä instrumenttia vähintään hyvin, ja ei piä sitä mitenkhään ihmeellisenä, anto mulla ihan possuhyvän hieronnan :) On ollu tosi hyvä olo sen jälkeen, ko ei ole hartiat samalalaila lukossa ko net olit ennen tuota käsittelyä.
Tykkäsin.

But don't let them say you ain't beautiful

2009-10-16T17:19:00.002+03:00

Niinpä son taas menny yks viikko. Kone oli huollossa lauantaista torstaihin, ei ole päässy päivittähmään tätäkhään. Eipä sillä, että kauheasti mithään sanottavvaa oliskaan.
Olen vain lähinnä maannu koko viikon, enempi tai vähempi.
Saunonu, syöny hyvvää kotiruokaa ja nauttinu siittä, ettei tarvi ajatella, miten ruoka tullee kaaphiin, tai hukkuuko sitä paskaan vai ei. Joku muu on pitäny huolen niin monista asioista. Olin jo unohtanu miten kiva on tiskikone. Äärimmäisen kätevä ja hyödyllinen, säästää omistajansa paljolta vaivalta.
Tiistaina piipahin koulula, ja tänhään tein uusinta visiitin. Näin Lottaaki, ja olihan se mukavaa. Vielä jäi kauheasti ihmisiä näkemättä ja asioita puhumatta, olis ollu tarvetta pidemmällekki ajalle, mutta toisaalta, mitä pidempi aika täälä, sitä enempi myös kotona oloa, ja sitä mien kaipaa. En sillaa.

Kulkemisen vaikeus täälä ei ole muuttunu miksikhään. Ihmiset ei vieläkhään pääse toistensa tykö yhtään sen helpommin ko aikasemmin. Olin jo niin tottunu siihen, että bussit kulkee aina ja kaikkialle, metroista ja ratikoista ja niiden helppoudesta puhumattakhaan.
Ei sole niin yksinkertasta kaikkialla, nytten sen taasen muistaa astetta paremmin.

Mitä sitten huomena?
Edessä ilmeisesti perheen kesken syömistä, ja sitten kohti kolaria ja lähtevvää junnaa.
Setä lupasi, että sunnuntaina net heittää minut kämpile, ei hääjy silloin kaheksan aikhaan lähteä ratikalla menheen, ko tavaraaki on niin paljon, ettei se aivan niin helppoa oliskaan. Olen tyytyväinen.
Jaakko sano, että vois tulla meän kansen käyhmään valokarnevaaleilla. Kysyin tänään siltä. Jasun kansen puhuttu jo useampi päivä aihheesta. Tai joskus viime viikola kait jo.
Näempä niitäki jo ennen koulua.
Meilä on niin hemmetin vähäsen yhteisiä kursseja nytten tässä jaksossa, ettei ole yhtään pahitheeksi jotaki tehjä koulun ulkopuolelaki. Käyttää nyt hyväksi sitä, että jaakko kuitenki haluaa nähä metä loman jäljiltä. Kohta sitä on taas vaikea saaha mihkään. Jasu on helpompi pala purtavaksi. Yhteistyökykyinen nuori ihminen :) semmosista tykkään.

En ehtiny nähjä Komulaista ko vähäsen sillon tiistaina. Ikävää, sanoisin. Onneksi met ehimä puhua silloin yhtenä lauantaina ko soli helsingissä, muuten olis vielä paskempi fiilis tämän takia.
Vaan minkäs sille mahtaa jos kipeäksi tullee? kyllä sen ymmärtää :) levyn palautin teemule, ko se tuli vastaan kylälä- Tykkään Samuli Putrosa, niinkö tykkäsin Zen Caféstaki aina kovasti. Putron sanotuksista jotenki kauhean helposti tietää, että kyse on siittä. siinä on jotaki persoonallista. Son hyvä, että voi tunnistaa, eikä silti polje paikahlaan.
Mie poljen. En ossaa kirjottaa enhään ko yhenlaisia tekstejä. Huomannu tämän killin kurssin puolikhaan aikana jonka olen käyny tähän mennessä. kyllä mäen opettajaki kohta huomaa. Olen vain jumissa jotenki henkisesti tuossa yhessä tavassa.
Vihaan sitä teksitä jonka kirjotin eilen, mutten jaksa kirjottaa parempaa. Tuskin sillä on väliä.

Joku vois sanoa, että heitän hukhaan hyvän mahollisuuen.
Mie sanoisin, että mulla on ikävä helsinkhiin, ja samala jo valhmiiksi vähän haikea olo siittä, etten ole täälä enempää. Mitä sitä ihminen sitten oikeasti haluaa, kuka tietää.
Viikon aikana vain alko tuntua, että koko minun elämä sielä on ollu vain unta.
Nyt haluan mennä kattohmaan, että son ollu totta.

Klik.

What matters to them, doesn't change anything

2009-10-10T14:19:00.004+03:00

Mie kotiuvuin tänhään, tuossa ennen kahtatoista näin tarkemmin sanottuna. Juna oli hiukkasen etuajassa, pääsimä nousehmaan ulos kolarissa jo siinä kahtakymmentä vaile ykstoista.

Oli se pikkusen hämmenttävvää kyllä.
Ko maassa on lumi, ja ulkona hengitys huuruaa pakkasen takia.
Meilä on vielä vetistä ja harmaata, kutenon tietenki koko talven, eikä se ees haittaa minua, olen jo aika tottunu.
Siksi varhmaan tämä koko puhtaus, ja se miten hassulta asiat näyttää valkosessa kuoressa, tuntuu niin omituiselta. Vaikka mie elin täälä 16 vuotta, nii kahessa kuukauessa on ehtiny tottua ihan erillaissiin juttuihin. Niin siinä vain käypii vissiin.
Alan tajuta, miten vaikeaa tullee olehmaan olla täälä viikko. Ei kulje talon vierestä ratikat, eikä kaverit sano facebookissa tai viestilä, että kipaseppa soihtuun tai espoosseen.
Ei vain onnistu.
Ei net kyllä kuttu muuallekhaan, eikä täältä kaiketi mihkään pääsiskään, ko joukkoliikenteen taso on nollassa viikonloppusin :)Kuten kaikki jotka tätä lukkee kyllä tietää.

Silti on jotenki toisaalta mukavaa olla täälä. Koirat sekosit ihan täysin, ja mie melkein itkin. Mulla on ollu kauhea ikävä niitä.
Äiti sano, ettei isäntä ehkä ennää kauan pistä Pikiä. Son meän koira, minun vavva, ja sillä on sokeritauti. Son mulle kauhean rakas ja no niin.
Äiti oli vain sanonu, ettei sitä saa lopettaa ennenko Maria tullee käyhmään kotona. Mutta ei se enhään kauvaa elä. Ko sille on kauhean vaikea saaha pistettyä sitä insuliinia. Sei tykkää ja ajat heittellee porukoitten töitten takia.
Mien halua, että se kuolee. On vähän paha mieli siittä, ko ajattellee. Häätyis yrittää vain olla ajattelematta, ko emmie sille mithään voi kuiteskaan. Se oli laihtunukki, vaikka syöpii kuulema ihan kauheast. Son vain niin pieni. Ollu olemassa koko minun muistavan lapsuuen käytännössä. Kymmenen vuotta ja risat.
Pahemmin mulla ei muistikuvia sitä aikasemmalta olekhaan.
Mutta emmie voi tehjä sille mithään enhään, ei kukhaan voi tai olis voinu.

Jonaki päivänä näen ihmiset. Näen ja näen ja en tiiä mitä sanon niile. En jaksais olla vain tässä, kaipaan menemistä, kävelyä, jotain.
Toisaalta en tiä mitä voin puhua ihmisille, ko tuntuu, ettei välttämättä kukaan taho tietää, mitä mulle oikeasti kuuluu. Koska se on niin hankallaa. Ko samala en sais olla onnellinen, enkä myöskään onneton, sillaa liian näkyvästi. Mien ole kauhean neturaali ihminen nykyhhään.
Tiä olinko koskaan.

Say hi there to my bad body double

2009-10-09T01:19:00.003+03:00

Hurr, nytpä onki perjantai, ellettä tiehneet. Se

perjantai, ko mie lähen laphiin käyhmään ekkaa kertaa!
Oikeastaan mie elän vielä torstaita, joten puhun huomisesta, jos soppii.
Huomena mulla alkaa uus jakso. On fysiikkaa ja äikkää. Ja niitten välissä ruokailu ja jousto. Siinä se päivä.
Jasu tullee meile koulun jälkheen, kathoon ko mie pakkaan ja siivoan ja valmistelen kaiken iltaa varten.
Se halvaa aikaa minun kansen ennenko mie lähen, ja mieki tieten sen. On villiä olla lähössä.
Vaikka viikkohan se vain on, kohta mie olen jo takasi,
ennenko kukhaan ees ehtii hoksata että mie olin poijes.

Sitten minun häätyy nähjä vielä satua. Ainaski.
Menen varhmaan soihtuun istuhmaan iltaa ennen junan lähtöä, sittenko kaikki täälä on valmista. Semmosta, siistiä ja mukavaa, että on kiva tulla takasi.
Puhtaat lakanat voisin sänkhyyn vaihtaa.

Oli kuoroharkatki muuten taas. Tykkäsin ihan hirveästi. Onnn vaan niin hauskaa vetää isolla porukalla ja hyvällä energialla ja asenteella, ko on asianmukanen, loistava opetus ja ohjaus! Semmosen takia jaksaa mennä vapaapäivänäki kaheksitoista kouluun. Meinasin nauttia ilmasesti ruuastaki kouluruokalassa, mutta harmillisesti oli pinaattikeittoa nii ei sitte muutako leipää ja porkkanoita ja lanttua ja vettä :D ei se jaakonkaan annos näyttäny kovin kummoselta, pelkkää lihakeittoa! Ei ees yhtä porkkannaa. Hyi sitä poikaa :)
Fanny ja Jaakko kävit tänhään kahvila meilä sitten kans.
Syötii minun tekemiä muffinsseja ja puhuttii. Kuunneltuun hassuja vohveleita en kyllä yhtään tajua sitä musiikkia mutta lol joku jussi haha :D
Sittenko net olit lähtehneet nii Jasuki tuli käymää. Sillä oli palautheita nii ei aikasemmin ehtiny. Värjäthiin hiuksia! Multa koko pää, sille yks semmonen hauska raitakohta kahela värilä ja tuli tosi kivat molemmista. Tykkään ko ei ole nytten enhään itelä sitä hirveää tyvikasvua! :D kivasti oli kolme senttiä varmaan kasvanu tukka niin nätti tyvi sitten <3 Nyt onneksi taas kiva. Nams. Tutuistuin tänään protun käyneeseen ratikkakuskiin nimeltä Iivari. Uusia ihmisiä on aina kiva tavata.
Oltiin hetkinen soihdussa, laulettii yhteislauluja ko oli soihdun 5vuotissynttärit. Vavva on leikki-iässä nytten.
Saatiin ilmasta kakkua jee!
Piipahimma kansen Hapessa kattomassa satua ja olihan sielä muitaki.
Teetä ja croisanttia sain. Ajattelen vaan ruokaa ilmeisesti nytten, mutta kaapit on aika tyhjillään ko huomena lähtö nii ei voi jättää mitään homehtuun tänne nii en oo sitten ostanukhaan mithään kauheasti.
Oisi ehkä järkevvää nukkua. Mutta ei oikeastaan.
Huomena ei mithään järkevvää koulussa, ja nukunpa paremmin junassa jos en nuku nyt niin kauheasti.
Ihanko tässä enhään ehtis paljon nukkuakhaan.

She pops into the bathroom

just after a shower and
She plays with my makeup and creams
Keep trying to look like me

More you look, less you see

2009-10-07T19:16:00.006+03:00

Tänään on keskiviikko. Tänään mie leivoin suklaamuffinsseja, oikeastaan minttusuklaa kyllä. Fanny tullee huomena kahvile, ja kait Jaakko, ja Jasuki. Niin hääty jotaki kahvipullaa hommata, aattelin että on mukavampi leipasta itte, ko käyvä alepasta hakemassa. Ollu varsinainen kotihengetär muutenki koko päivän. Käväsin aamusta tekasemassa maantiejon kokheen, ja noh, perseelleenhän se varmaan meni, minkäs sille tekkee. Yritin kuitenki parhhaani, ja tiesin enemmänko yläasteen maantierossa koko sen kolmen vuen aikana. Jotaki ilmeisesti opin ko viime yönä luin.
Aloin miettiin, että olis voinu alottaa sen opiskelun aiemmin. Koska ihan hyvin tuo tieto tuntu uppoavan päähän, ko vähän tarttu kirhjaan ja kävi juttuja lävitte. Eipä tullu miehleen sillon kurssin alussa tai niin :)
Turha sitä on kuiten enhään miettiä!

Huomena ei ole koulua olleskaan, menen vain puoli kaheltatoista syöhmään ilmasta ruokaa, ja sitten kuoroharkat viivyttää minua johonki puoli kahteen tai puoli kolhmeen sielä, en muista tarkhaan, ko en vissiin muistanu sitten merkata sitä ylös viime harjotuksissa :D
Olis kiva päästä esitykseen, mutta olen pohjosessa sillon. Noh, kylläpä noita tullee lissää!

On muuten Soihdun viisvuotis päivätki huomena, voisi mennä vaikka käyhmään, katothaan miten ehithään, ko minun päänki pitäs saaha taasen väriä pitkästä aikaa :--) Ei ole poka ollu violetti tämä enhään pitkhään aikhaan. Semmonen ihmeellinen tumma punertavan ruskea jollain hassula vivahteela. Ei olis muuten ees paha, muttako tyvikasvu näkkyy aika komeasti varsinki tuossa entisessä ysimillisessä joka on nykyään jotain kolme senttiä varmaan. Enkä ajatellu leikata piiitkään aikhaan tätä.
Kasvattelen nytten jonku aikaa.
Olis kauhea hinku saaha itelle takut.

Lauantaina lappi. Joku päivä käyhmään yläasteela ja lukiola kattomassa kaikkia pieniä.
Ja vähemmän pieniä.
Ja niitäki jotka ei halua minua nähä tai joita mien haluais nähä. Ei voi silmät kiinikhään kulkea :)
Ja niile jotka luulee tietävänsä kenestä mie puhun, niin että tet varhmaan tiä.
Oletta väärässä ja se on hauskaa :)

Voisin nukkua. Tuoksuu ihan kodile ko on leivottu.

Minua vähän harmittaa, etten ehi huomena nähjä sitä. Ko se pyysi. Mitähän se halvaa minusta oikeasti?
Son tosi kiva.

They follow but you know, you are not a funny man

2009-10-06T22:15:00.003+03:00

Ei ollu tänhään koulua ollenkhaan. Nousin siinä kahentoista aikhaan, ja kattelin pitkään ympärilleni. Minun asunnossa on aika valkeata. Pikkusen liianki, mien tykkää siittä. Ehkä vähiten täälä elämisessä mie tykkään minun asunnosta. Siksi mie kait olen täälä niin vähäsen, menen aina mieluummin soihtuun istuhmaan ko jään kotia.
Nyt se sitten kostautuu näin koeviikola, etten ole ollu kotona. Tänhäänki jaksoin olla tässä näin paikallani semmoset neljä tuntia.
Loppu illan istuin soihdussa, enkä lukenu yhtään.
Huomena maantiedon koe, jota mie samala pelkään ja ootan. Onpahan sitten ohitte. Jos en pääse läpi, niimmie tiän, että sen voipii uusia, tai tarvittaessa koko kurssin, eikä se ole niin vakavaa. Porukat ottais sen kyllä raskaasti, minua itteä sei niin haittaa.
Ko lukiosa on kuitenki kyse siittä, että opiskellee sitä, mitä itte pittää tärkeänä, niin net kaikki fiksut opettajatki sannoo. Ikävämmät jauhaa vain oman aihneensa tärkeyvestä ja minusta se on tyhmää, koska kelhään (paitti jos on tosi innokas mitä mien ole ainakhaan) ei riitä energia opiskella kaikkea kympilä.
Joku sano, ettei kannata alkaa ajatella sillaa "tämä on lukio, kaikki on vaikeaa", enkä mie ole alkanukhaan. Minusta tämä on mukavaa, mutta mie tiijän mihin olen ite valmis sitoutumaan, enkä tosihhaankaan jaksa koko aikaa pelkästään opiskella :) siinä ko ei ole mittään ideaa.
Yläasteela sitä saatto vetää kokeet läpi tekemättä mithään. Sei aivan toimi nytten. Jotaki aina häätyy yrittää tehjä, jos ei ole tunneilakhaan kuunnellu.
Mie luulen, että mulla tämä opiskeluinto pallaa myöhemmin. Ko nytten on kaikki ihmiset vielä uusia ja ihmeellisiä. Kaikki huomio on kiinnittiny niihin ja siihen mitä kaikkea voipii tehjä elämällänsä. Semmosta mitä ei kolarissa voinu.
Sittenko olen tottunu tähän (mitä olen kyllä jo aika pitkälti tehny) niin jaksan ehkä taasen enempi lukea noita kirjojani ja kirjotella ja olla aktiivinen muussaki ko soihdussa hengaamisessa ja ihmisten kanssa hyppimisessä. Koneela istumisessa.
Yllättävän vähän jää aikaa ajatella kotia. Koti-ikävää. En ole aivan varma mitä se ees tarkottaa, ko en tiä olenko ehtiny vielä kokea semmosta. Kaipa, en vain tiedostaen. Koiria on ikävä. Ja muutammaa ihmistä.

Molen miettiny aika paljon asioita nytten, sillaa.
Sitä, etten mie voi lophuun asti aina ajatella; "Minun häätyy olla onnellinen siittä, että olen täälä, en saa koskaan sanoa jos joku mättää." Ko aika monet on pyytähneet, etten hehkuttais elämääni tms.
Ja jos joskus sanon, että joku on päin vittua, niin saan vastaan mökötystä, koska "olen niin helvetin onnekas ko saan olla täälä, eikä minun pitäis valittaa." Muttako kaikki ei ole liitoksissa siihen missä sitä on. Joku juttu voi kusta täysin, vaikak oliski jossaki muussa ollu tuuria.
Ei sillä, kyllä mie sen vielä ymmärrän. Että ärsyttää. Mutta jos met meinathaan pittää yhteyttä kotikulmitten ihmisten kansen, niin kaikitten häätyy hyväksyä se tosiseikka, että mie elän nytten täälä, ja minua voipii ärsyttää täälä ne samat pienet asiat, mitkä teitä ärsyttää sielä, semmoset ettei saa jotain ainetta opiskella tarpheeksi ekana vuona, tai ettei ulkona olekhaan nätti ilma.
Koska tämä on ihan täyspainosta elämää mulla täälä. Iloihneen ja suruihneen. Ei missään ole pelkkää onnea ja hauskaa toellakhaan.

Eipä sillä, kaikenlaista sitä sattuu :) Tällä hetkelä mie olen aika onnellinen. On vain jottain pääle 50 sivua maantietoa lukea, ja koe huomena. Sillaa ei kauhean vahvasti mene. Mutta olenpa silti tässä.

You find your way back down, clear the area

2009-10-05T22:30:00.004+03:00

Oltiin tuossa yhtenä päivänä viimeviikola töölön lahela,
protukuvauksissa. Oltiin poseeraamassa johonki hiton protuleiriesitteisiin, menen varmaan itte sennulle kesällä, eli tavahlaan saan mainostaa ite itelleni koko hommaa. Kivat.
Pittää välistä käyvä vähän edustamassa ilmeelä kuten kuvastaki näkkyy! :)
Eka tuntu ihan hiton oudolta mutta sitte oli vaa mukavaa. Tänään olin Espoossa paikallisprotussa, joka siis vastaa suunnilleen seurakunnan järjestämiä nuorteniltoja, mutta ilman uskonnollista osuutta, eikä sielä ole ohjaajia, vain apparit jotka järkkäilee tekemistä ja sillaa.
Oltii vaa taas, maattiin toistemme päällä, mahauduttiin, hierottiin ja juotiin teetä. On se sen arvosta, että kannattaa raahautua espoosseen saakka kerran viikossa. Maanantaisin kaipaaki aina vähäsen semmosta piristävvää vaikuttajjaa.

On menossa ensmäinen koeviikko, ja nii, se nyt on menny vähäsen niin ja näin. Ei ihan päin vittua, muttei mitenkhään kauhean hyvinkhään. Jos tarkkoja olhaan, en usko hetkeäkhään saavani yli kasia mistään. Jos ylipääthään saan sen kasin jostkai, niin hypin ehkä riemusta :) Enhään maantieto jäljelä keskiviikkona, sen jälkheen päivän verran vapaata, sitten uutta jaksoa saman verran, ja lomale. Pohjonen oottaa, eikä minua oikeastaan ees kauheasti haittaa, etten saa viettää lommaa täälä kavereitten kansen, vaikka olis hitosti kaikkea tekemistä ja menoa ja olis sillaa kiva olla täälä.
On se kotona käyminen kuitenki tärkeää, eikä sitä voi tai edes halua jättää välistä vaikka aina valitan siittä, että joudun lähteen pois lomaksi. Kaikessa on kuitenki kaks puolta, se riippuu ihan siittä mistä suunnasta sitä kattoo.

Hauskaa muuten huomata, miten kiinnostunheita ihmiset onkhaan. Uteliaita jos sanala sanothaan.
Oikein pittää juorupiiriä järjestää jutusta, jota "maria on kirjottanu bloghiin", vaikken edes ole kirjottanu ja jos olisinki, niin miksipä siittä pitäis haloota nostaa :--) pistää miettihmään, miten paljon tyypeilä on ommaa elämää sielä! :D
Ei siinä, saapii minusta puhua, pahhaa ja hyvvää, mitä ikinä haluaa, tai olla puhumatta. Vähänhän se imartellee, ettei osata vieläkhään lopettaa puhumista, vaikkei minua ole kuukaussiin sielä näkyny ja mulla on ihan omat kuvioni täälä nykyhhään! :) Kiitos nyt kuitenki mielenkiinnosta.

Heads are flying over me, see

2009-10-04T23:02:00.003+03:00

Mie halusin vain alottaa alusta.

Tervetuloa, mie olen själ.