torstai 11. helmikuuta 2010

And I'm not looking for answers

Enpä olekhaan taasen pitkään aikaan kirjottanu mithään.
Ole ollu kauheasti mittään sanottavvaa, vaikka kaikkea on tapahtunu ja sattunu ja ollu. On vain aika sekavaa vaihteeksi tämä elämä, ko ei sitä oikein tunnu ihminen ittekhään tietävän, että mitä miltäki asialta halvaa oikeasti. Mitä kenestäki.

Haha.
Ei sille aina voi mithään.

Olin kattomassa Billy Talentia maanantaina. Siittä ainaki jäi hyvä mieli. Semmosta hauskaa välistä. Pään tyhjennystä ja jotaki, mitä voipii miettiä ilman ressiä ihmissuhteista tai koulusta.
Mukavaahan son.

Ens viikon perjantaina lähen sitten laphiin taasen.
Tuntuu ihanko molisin justiinsa vasta sielä ollu, mutta eihän siittä joulusta tosihhaan ole kauheasti aikaa ees kulunu.
Kotia matkustaminen on jotenki kovin raskasta aina. Sitä ennen on hirveä ressi siivoamisesta ja pyykkäämisestä ja kaappeihin jäävistä jutuista ja pakkaamisesta ja matkalipuista.
Sittenko pallaa takasi, niin kaikki on koskematonta ja se tuntuu hassule.
Minun huohneessa ei ole Kolarissa enhään kauheasti minun asioita.

Mie halvaisin lopettaa elämästä asioissa joita ei enhään ole.

Huihui.
Huomena yheksi kouhluun ja tsemppi pääle. Tämä on kuitenni hyvä jakso.