Olen vähän hukkahukkanen tällä hetkellä.
Kirjoitan tänne vain silloin, kun olen. Se on hämmentävää, mutta tuntuu sopivan kaavaan.
(Tai silloinko olen tosi onnellinen, mutta hämilläni.)
Molen miettiny paljon terapiaa viime aikoina.
Asioita, joista mun olisi siellä oikeasti kannattanut puhua silloin joskus kaiken turhanpäiväisen jahkaamisen sijaan.
Hyvä olla jälkiviisas, mutta voisi olla selvempi pää nykyään.
(Jälkiviisas molen kyllä ollu aina.)
Ei vieläkään tietenkään myöhästä ole, mutta ai niin paljon vaikeampaa ja kalliimpaa. Kynnykset on nykyään korkeita.
Nuorempana solis ollu helppoa ko pakotettiin. Syytän myös ihmisiä vääristä kysymyksistä.
