Jokainen niistä alkaa juhlavasti kultaisesta ovesta

Viettäny tänään taasen koko päivän pakkaillen,
ja ettien kamoja uuteen kämppään. Ihan hyvässä vaiheessa ollaan.
Ylihuomena muutto.
Naunau.
Puhuttiin Sasun ja muitten kanssa että lauantaina prideen,
kulkue ja kaikki.
Kiva päästä ekaa kertaa sinne, kauan jo halunnu.
Ja kavereitten kanssa aina paremaa.
Varmaan näkyy aika paljon tuttuja luulen.

Porukat lähtee perjantai-aamuna,
vähän vaikeuttaa kaikkea ku luulin että ne on pidempään,
lauantaihin asti ainaki että saatais kaikki kuntoon viikissä,
mutta kyllä se menee näinki.
Pääsenpä kavereitten kansen jonneki tai sasulle tai jotain nau.
Purr.

Olenpas tyhmä ko kurrrrisen vain.
Mau.

And all the lights that lead us there are blinding.

Sasu lähti just, olin pitkästä aikaa kotona yötä,
yks minun viidestä viimisestä yöstä täällä, muutto on torstaina ja vielä oikein mitään ole saanu kasattua.
Onneksi porukat tulee huomena, äiti voi auttaa.

Mitä Sasuun tulee, sen ei ollu tarkotus tulla eilen,
mutta se tuli silti.
Nukuin viimeksi yksin viime viikon torstaina. Tänään on näytön paikka.

Ollaan tunnettu toisemme nimeltä tasan 3 viikkoa,
pidetty tiiviissti yhteyttä vähän vajaa samanverran,
asuttu viikko saman katon alla.
Mikäs siinä.
Elämä sujuu ja katellaan rauhassa kailottamatta asioita missään fabossa.
Kaks sitoutumiskammosta yhdessä on melko miellyttävä yhdistelmä,
mutta ollaan sovittu että otetaan rauhassa.
Ei paineita.
Ehkä parisuhde voi toimia.

Ihan miellyttävä olotila kaikinpuolin.

Because maybe you're gonna be the one that saves me,
and after all
You're my wonderwall.

Tai sitten ei ja ei sen ole mitään väliä.

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Krapula ja väsymys, viieksi pitäis mennä töihin mutta vielä toivon että toimisto räjähtäis tai jotain muuta yhtä hienoa tapahtuis ettei tarvis mennä.
Pakko son, eilisen vuoron peruin että pääsin tyyppien messiin.
Muutenki koko eilinen oli ihan hemmetin random. Nousen junasta, nii eiköhän Sasu oo asemalla vastassa.
Mitä helvettiä oikeasti?
Vitsilä heitin että jos oot kuudelta vielä hereillä nii tuu junalle vastaan nii saat keksin, ja se oikeesti tulee mitä?
Oli ootellu sielä kuuesta asti ko sekosin noiden minun mainittemien aikojen kansen. Junahan tuli oikeasti vasta seiskalta.
Se sitte kanto minun laukun Munkkaan, istuttiin ja juteltiin ja pelattiin ristinollaa jostain syystä. Kelasin että meen vaan nukkuun ja sitte töihin mutta enpä mennykään vaan soitin töihin etten tule ja että nähään torstaina. Sitte Sasun messissä ensin Siilitielle hakeen sen juomia, sitte niille kotiin Puistolaan hakeen kaikkea muuta. Ihan kiva kämppä niillä, sen poreammeen kyllä ottaisin vaikka heti. Tilattiin sitte sinne pitsat ja syötiin ja juteltiin ja naa, kaikkea.
Illasta siirryttiin Kaisaniemeen missä sitte otettiin vähän ja hengailtiin tyyppien kans. Kyllähän se ilta sitten jotenki pääty siihen, että säädettiin Sasun kans jotain, tosi maltillisesti tosin ja pitkän keskustelun jälkee. Puhuttiin satatuhattavuotta Jasusta ja siitä miten se vaikuttaa ja mihin. Ei me taijettu paljon tuloksiin päästä, yllättäen.
Se saatto minut sitte ratikkaan Stockalle ja ko pääsin kotiin kaaduin vaan sänkyyn en edes pessy kasvoja ja sen kyllä huomasi aamula.
Nyt on ehkä vuosisadan krapula, vaikken ees juonu kauheasti mielestäni, varmaan jonku 0,5litraa viinaa ja pari siideriä. Nuah, ainakaan en tehny mitään suuria tyhmyyksiä ja mielestäni pysyin ihan tolkuissani siihen asti ko päästiin ratikkapysäkille missä vaan nuokuin (tosin olin nukkunu edellisenä yönä ehkä 3 tuntia junassa) ja ratikassa olisin vain halunnu jäädä kyydistä joka pysäkillä ja oksentaa.
Enpä kuiten tehny sitä ja nyt olen sitten tässä.
Perusfiilis eilisestä jees, perjantaina uusinta mutta Sasun luona isommalla porukalla. Sielä piän huolen että loppuillastaki pysyn omilla jaloillani ja vastaavaa. Luulisin.

Krapulapäivitykset on jee varmaan.

Joskus on kovin vaikea tajuta elämän heittoja,
mutta tänään on selvinny jossain määrin monta asiaa ja olen iha ilonen.
Maalasin myös ladon ovet ja leikkasin koiran karvat.
Huomena uusintakierros ladon kansen.

Miehiä on joskus vaikea ymmärtää, mutta tavallaan nyt tajuan ainaki jotaki.
Mikä on sinänsä jo aika virkistävää.
Ko palaan Helsinkiin nähään miten asiat oikeasti sitten menee.
Vähän jännittää.

Kyllä, tänään oli hyvä päivä.

Miellyttävvää huomata ekana iltana kotipuolessa, ettei olekhaan mithään tekemistä.

Mitä tälle vuele tapahtu?