Mie löysin tänhään kirjotuspöyvän laatikosta TEENAGERSIT, jotka mie kirjotin joskus yläasteela.
Tai met kirjotimma, Maijan kansen. Ensimmäiset kaks ossaa on minun ja kolmas sitten vähän enempi Maijan, mutta kyllä minuaki sielä näkkyy, käsialasta päätellen ainaki.
Mie olin ihan unohtanu, että tuomoset on olemassa!
Ja ko sitten hain jotaki nuista laatikoista ja törmäsin ykkösossaan, tuli niin kumma olo.
Heti tajusi mitä ne on, mutta tuntu niin epätoelliselta.
Miten helposti sitä unohtaa asioita.
Ja ei se nyt ihan paskaa tekstiä ole jos totta puhuthaan. Ei kauhean hyvvääkhään, mutta muistan ko porukka luki sitä nopeammin ko mie kerkesin kirjottaa lissää.
Semmosta kirjottamista on vähän ikävä.
Ko sai asioita aikhaan ja ihmiset luit ja tykkäsit ja annoit kommenttia. Tosi rakentavvaa tyyhliin "rakastan tätä ja sinua ja lisää!"
Nauratti lukea.
Tavahlaan mie vihhaan sitä miten aika antaa kaikele kultareunuksen minun päässä, mutta mieluummin ehkä niin ko kieriskellä menneisyyen tuskissa koko elämänsä.
Hauskempi muistaa että oli ihanaa ja kaikki tykkäsit toisistaan ja oli semmposia ihmissuhteita joita ei enhään koskaan voi saaha.
Koska niimmie muistan.
Ja olen ilonen että mulla on nuo tekstit vielä.
Kävin foorumillaki pitkästä aikaa, ko oli pakko päästä kattohmaan niitäki juttuja.
Miten paljon niistä pystyykhään nytten näkehmään. Mitä ihmiset on ajatelheet toisistaan ja ittestään ja mikä on ollu keidenki suhteen tila.
Olis varhmaan ollu helvetisti helpompaa jos niitä olis osannu lukea samalalaila sillon.
