Mikään ei milloinkaan riitä, ei

Tuntuupa pitkästä aikaa rennolta ja miellyttävältä.
Sain tänhään viimein asiat jonkulaisseen järjestykseen,
on kohtuullisen ok työ (koulutus vasta takana mutta perjantaika ekaan vuoroon ja kyllä se varhmaan siittä lähtee), kämppä tulossa heinäkuussa, vieläpä ihan uuesta talosta HOASilta, Viikissä, mikä on vähän kaukana kaikesta, mutta ei se mithään, asunto on aina asunto. Eli eessä muutto yhteen Jasun kans, kaverina tietenki, vaikka yhteenmuuttaminen saapii kaikki luulehmaan että olhaan joku helvetin pari. Ei ei.
Tulkaa kaikki sitten kylhään jossaki vaihheessa, jooko? Oikeasti halvaisin, ko ei ole oikein kauheasti vanhoja kavereita näkyny näissä maisemissa. Kyllähän son kallista, mie jos kuka tiän sen, ko olen nytten saanu tätä väliä rampata.
Mutta asiat hoituu. Kouluki rullaa jotenkunten, koeviikko alkanu, matikka meni ihan ok, kyllä sieltä varhmaan jotaki ysin pinthaan vois ootella, toivon ainaki :) Enkku, hissa ja liikunnan sekä killin palautteet enää vain edessä. Huomena killin Poetry Picnic, pääsee nauttihmaan runoudesta ja ruuasta suht hyvässä seurassa.

Jotenki tuntuu hyvältä.
Viikonloppuna tehin taas jotaki juttuja ajattelematta ihan lophuun,
mutta niinhän mie aina, eikä tässä nyt kaduta tai mithään. Ei sollu ensmäinen tyyppi jonka kans tuli mentyä pidemmälle ko oli tarkotus.
Sei vain oikeastaan tunnu milthään, ehkä ko ei jaksa keskittyä tyyppeihin joista ei oikeasti sen kummemmin välitä. On se silti ihan jees.
Joskus varmasti tullee ihmisiä, joitten kans kemiat toimii eritavala. Sitä ootellessa tyytykäämme siihen mitä on tarjola :)

Kolariki oottaa taas parin viikon päästä vissiin? En ole vielä ihan varma koska, mutta viikon kait viivyn sitten.
Ehkä törmään joihinki tyyppeihin, ehkä en :)
Kesäkuun aikana muutto vanhasta kämpästä ulos, Heinäkuun alussa sisään uutheen. Heinäkuussa kans Ilosaarirock ja elokuussa Prometheus Senior leiri.
Semmosta kesää sitten. ei luulis ajan tulevan pitkäksi.

Joskus mie kirjotin jalkapohjaan Made in China,
ja olin Somali.
Niin.
Sillon.

Vois nukkuhmaan mennä.

Joskus haluais vain sanoa "hei"

Molen miettiny asioita nytten aika paljon. Ko olin silloin pari viikkoa sitten käymässä Sillantien tykönä Turussa, tuli puhuttua kaikenlaista. Soli hyvästä, tuntu että saathiin viimein asiat puhuttua. Se miltä kummastaki on tuntunu mikäki asia, mitä on tarkotettu ja mitä ei. Vois melkein sanoa, että nytten on yks menneisyyen ihmissuhdekriisi vähemmän selvitettävänä. Se tuntuu hyvältä.

Silloin ko mie lähin, tuntu että paljon jäi kesken. Ei oikeastaan tullu puhuttua kenenkhään kans asiota selväksi. Soli semmosta häsläystä, itkua kotona ja puhumattomuutta kavereitten kesken. Pistethiin koko elämä laatikoihin ja ajethiin poijes sieltä, missä olis ollu vielä paljon selvitettävvää. Se on naurettavvaa.

Ja sen jälkheen aina ko mie käyn Kolarissa, mie näen ihmisiä, mutta me ei koskaan puhuta. Osan kans ei ees katota silhmiin, enkä mie toela tiä miksi. Mie haluaisin pystyä juttelehmaan. Asiat olit hyvin joskus, enkä mie haluais, että minun muutto rikko sen kaiken. Vaikka oikeastihan asiat aloit kaatua jo ennen syksyä. Toela. Joka kerta ko olen ollu sielä, aina ko ihmiset on kävelly vastaan olen melkein sanonu jotaki. Ja sitten kuitenkhaan en.

Olis joskus hauska kuulla mitä ihmisille kuuluu. Mihin meän teatteri on menny, mitä tapahtuu ja vihhaako ihmiset tosihhaan toisiaan niinkö sanovat.


Antheeksi että olen aikahnaan ollu vittumainen ämmä. Mulla on ikävä teitä.