Maailma on avoin, etkä tahdo hämärään

Olen vähän hukkahukkanen tällä hetkellä.
Kirjoitan tänne vain silloin, kun olen. Se on hämmentävää, mutta tuntuu sopivan kaavaan.
(Tai silloinko olen tosi onnellinen, mutta hämilläni.)

Molen miettiny paljon terapiaa viime aikoina.
Asioita, joista mun olisi siellä oikeasti kannattanut puhua silloin joskus kaiken turhanpäiväisen jahkaamisen sijaan.
Hyvä olla jälkiviisas, mutta voisi olla selvempi pää nykyään.
(Jälkiviisas molen kyllä ollu aina.)

Ei vieläkään tietenkään myöhästä ole, mutta ai niin paljon vaikeampaa ja kalliimpaa. Kynnykset on nykyään korkeita.
Nuorempana solis ollu helppoa ko pakotettiin. Syytän myös ihmisiä vääristä kysymyksistä.

Me halusimme törmätä elämään kuin seinään

Sain tänään tietää päässeeni ensi kesäksi Protu-leiritiimiin.
Ohjaajaksi, kuten olin hakenutkin tosiaan.
Leikkimään lapsellista aikuista metsään viikoksi.

Mie olen tästä jotenki tosi onnellinen.

Please don't fix a thing whatever you do

Niin mie täytin 20 pari viikkoa sitten, enkä tainnu muuttua juurikhaan.
Töissä mummot ja muut sannoo edehleen rouvaksi ja mien jaksa korjata.

Alko eilen loma (palkaton) ja Roskassa kävimä kaveritten kansen pääsiäisen ja muun kunniaksi.
Törmäsin muihinki lukiokavereihin ja tajusi, että aika kuluu ja ihmiset ympärillä vaihtuu.

Huomena kutsuu taas Lappi ja koti ja pääsykoekirjat toivottavasti.

Minun pitäis oikeasti tiskata ja pakata ja tehjä tuhatta asiaa, mutta haluaisin vain istua tai nukkua tai vaikka kirjottaa. Olen kirjottanu aika paljon juttuja siihen verrattuna, miten vähän kirjotin pitkään.

Mietin että jokanen on oikeastaan varhmaan vähän vähemmän sekasin ko mitä itte luulee.

Istuin parvekheella viinipullon jälkeen ja tajusin, että kolmen viikon päästä mie täytän 20.
Se tuntu oikeastaan aika hyvältä.
Onneksi huomenna on vapaata.