Hellou :---)

Enpä ole taasen vähhään aikhaan kerennykhään kirjottahmaan. Tai kerenny ja kerenny, kaipa sitä aikaa olis ollu jostaki ottaa, jos olis halunnu, on vain tuntunu, ettei ole mithään mistä kirjottaa. Lieneekö asia sitten kuinkhaan, en oikein tiijä. Olenpa vain ollu vähäsen laiska :--)

Tulin sunnuntaina takasi helsinkhiin ja näin minun ihmisiä.
Oltiin lintisilä, ja tulthiin sitte meile yöksi.
Ei voi muuta sanoa, ko että kyllä mulla oli ollu niitä ikävä. Minun pieniä.
Meilä nukuima kaikki samassa sängyssä kolmistaan.
Jasun kans on aina vaikea nukkua jos sängyssä on kolmaski osapuoli. Vaikea, mutta ei ikävä. Se on vain vähäsen energinen.

Koulu viikko onki sitte ollu taas ihan normaali. Uus jakso ja uuet aihneet, joitten tunneila ei jaksais käyvävälttämättä. Ei sillä, mie tykkään lukiosta, tykkään olla täälä. Mutta eipä sitä yläasteelakhaan tullu oltua kauhean innokas opiskelija, ja nytten sen kyllä huomaa.
Luulen, että talvea kohti sitä rauhottuu.
Nyt on vielä niin aikasta.
Kävin ostamassa talvikengät ja takin. Ja uuen kaulahuivin. Eipä palele enhään, vaikka olen ollu ihan jäässä tähän asti.
Jasun kans on helppo käyvä kaupungilla. Se pakottaa kokkeilehmaan, mitä mien tykkää ylheensä tehjä. En olis ennen koskaan ostanu tuomosta takkia. Son liika hmh, naisellinen mukamas. mutta oikeasti tykkään siittä kauheasti.

On varhmaan aika päästä ylitte siittä kauheasti miestenvaate buumista joka mulla on ollu päälä jo pikkasen liika pitkään.

Torstaina, eilen, tutustuin monhiin uussiin ihmissiin.
Menthiin Jasun kans Jaakon mukana ekkaa kertaa käyhmään sipoon seurakunnan nuorten illassa.
Seurakunnan niin, mutta enpä mie kuullu koko illan aikana mithään jumalasta tai jeesuksesta tai uskonnosta, kaikesta vähemmän seurakuntaan sopivasta kamasta kylläki. Nuorisotyönohjaajaki näin vain vilaukselta ko se etti sohvaa, joka met olthiin kannettu pois sen alkuperäsestä olinpaikasta. Ei se nähny sitä ko met istuthiin sen päälä :---)
Leo, tyyppi joka ossaa soittaa kymmentä instrumenttia vähintään hyvin, ja ei piä sitä mitenkhään ihmeellisenä, anto mulla ihan possuhyvän hieronnan :) On ollu tosi hyvä olo sen jälkeen, ko ei ole hartiat samalalaila lukossa ko net olit ennen tuota käsittelyä.
Tykkäsin.

But don't let them say you ain't beautiful

Niinpä son taas menny yks viikko. Kone oli huollossa lauantaista torstaihin, ei ole päässy päivittähmään tätäkhään. Eipä sillä, että kauheasti mithään sanottavvaa oliskaan.
Olen vain lähinnä maannu koko viikon, enempi tai vähempi.
Saunonu, syöny hyvvää kotiruokaa ja nauttinu siittä, ettei tarvi ajatella, miten ruoka tullee kaaphiin, tai hukkuuko sitä paskaan vai ei. Joku muu on pitäny huolen niin monista asioista. Olin jo unohtanu miten kiva on tiskikone. Äärimmäisen kätevä ja hyödyllinen, säästää omistajansa paljolta vaivalta.
Tiistaina piipahin koulula, ja tänhään tein uusinta visiitin. Näin Lottaaki, ja olihan se mukavaa. Vielä jäi kauheasti ihmisiä näkemättä ja asioita puhumatta, olis ollu tarvetta pidemmällekki ajalle, mutta toisaalta, mitä pidempi aika täälä, sitä enempi myös kotona oloa, ja sitä mien kaipaa. En sillaa.

Kulkemisen vaikeus täälä ei ole muuttunu miksikhään. Ihmiset ei vieläkhään pääse toistensa tykö yhtään sen helpommin ko aikasemmin. Olin jo niin tottunu siihen, että bussit kulkee aina ja kaikkialle, metroista ja ratikoista ja niiden helppoudesta puhumattakhaan.
Ei sole niin yksinkertasta kaikkialla, nytten sen taasen muistaa astetta paremmin.

Mitä sitten huomena?
Edessä ilmeisesti perheen kesken syömistä, ja sitten kohti kolaria ja lähtevvää junnaa.
Setä lupasi, että sunnuntaina net heittää minut kämpile, ei hääjy silloin kaheksan aikhaan lähteä ratikalla menheen, ko tavaraaki on niin paljon, ettei se aivan niin helppoa oliskaan. Olen tyytyväinen.
Jaakko sano, että vois tulla meän kansen käyhmään valokarnevaaleilla. Kysyin tänään siltä. Jasun kansen puhuttu jo useampi päivä aihheesta. Tai joskus viime viikola kait jo.
Näempä niitäki jo ennen koulua.
Meilä on niin hemmetin vähäsen yhteisiä kursseja nytten tässä jaksossa, ettei ole yhtään pahitheeksi jotaki tehjä koulun ulkopuolelaki. Käyttää nyt hyväksi sitä, että jaakko kuitenki haluaa nähä metä loman jäljiltä. Kohta sitä on taas vaikea saaha mihkään. Jasu on helpompi pala purtavaksi. Yhteistyökykyinen nuori ihminen :) semmosista tykkään.

En ehtiny nähjä Komulaista ko vähäsen sillon tiistaina. Ikävää, sanoisin. Onneksi met ehimä puhua silloin yhtenä lauantaina ko soli helsingissä, muuten olis vielä paskempi fiilis tämän takia.
Vaan minkäs sille mahtaa jos kipeäksi tullee? kyllä sen ymmärtää :) levyn palautin teemule, ko se tuli vastaan kylälä- Tykkään Samuli Putrosa, niinkö tykkäsin Zen Caféstaki aina kovasti. Putron sanotuksista jotenki kauhean helposti tietää, että kyse on siittä. siinä on jotaki persoonallista. Son hyvä, että voi tunnistaa, eikä silti polje paikahlaan.
Mie poljen. En ossaa kirjottaa enhään ko yhenlaisia tekstejä. Huomannu tämän killin kurssin puolikhaan aikana jonka olen käyny tähän mennessä. kyllä mäen opettajaki kohta huomaa. Olen vain jumissa jotenki henkisesti tuossa yhessä tavassa.
Vihaan sitä teksitä jonka kirjotin eilen, mutten jaksa kirjottaa parempaa. Tuskin sillä on väliä.

Joku vois sanoa, että heitän hukhaan hyvän mahollisuuen.
Mie sanoisin, että mulla on ikävä helsinkhiin, ja samala jo valhmiiksi vähän haikea olo siittä, etten ole täälä enempää. Mitä sitä ihminen sitten oikeasti haluaa, kuka tietää.
Viikon aikana vain alko tuntua, että koko minun elämä sielä on ollu vain unta.
Nyt haluan mennä kattohmaan, että son ollu totta.

Klik.

What matters to them, doesn't change anything

Mie kotiuvuin tänhään, tuossa ennen kahtatoista näin tarkemmin sanottuna. Juna oli hiukkasen etuajassa, pääsimä nousehmaan ulos kolarissa jo siinä kahtakymmentä vaile ykstoista.

Oli se pikkusen hämmenttävvää kyllä.
Ko maassa on lumi, ja ulkona hengitys huuruaa pakkasen takia.
Meilä on vielä vetistä ja harmaata, kutenon tietenki koko talven, eikä se ees haittaa minua, olen jo aika tottunu.
Siksi varhmaan tämä koko puhtaus, ja se miten hassulta asiat näyttää valkosessa kuoressa, tuntuu niin omituiselta. Vaikka mie elin täälä 16 vuotta, nii kahessa kuukauessa on ehtiny tottua ihan erillaissiin juttuihin. Niin siinä vain käypii vissiin.
Alan tajuta, miten vaikeaa tullee olehmaan olla täälä viikko. Ei kulje talon vierestä ratikat, eikä kaverit sano facebookissa tai viestilä, että kipaseppa soihtuun tai espoosseen.
Ei vain onnistu.
Ei net kyllä kuttu muuallekhaan, eikä täältä kaiketi mihkään pääsiskään, ko joukkoliikenteen taso on nollassa viikonloppusin :)Kuten kaikki jotka tätä lukkee kyllä tietää.

Silti on jotenki toisaalta mukavaa olla täälä. Koirat sekosit ihan täysin, ja mie melkein itkin. Mulla on ollu kauhea ikävä niitä.
Äiti sano, ettei isäntä ehkä ennää kauan pistä Pikiä. Son meän koira, minun vavva, ja sillä on sokeritauti. Son mulle kauhean rakas ja no niin.
Äiti oli vain sanonu, ettei sitä saa lopettaa ennenko Maria tullee käyhmään kotona. Mutta ei se enhään kauvaa elä. Ko sille on kauhean vaikea saaha pistettyä sitä insuliinia. Sei tykkää ja ajat heittellee porukoitten töitten takia.
Mien halua, että se kuolee. On vähän paha mieli siittä, ko ajattellee. Häätyis yrittää vain olla ajattelematta, ko emmie sille mithään voi kuiteskaan. Se oli laihtunukki, vaikka syöpii kuulema ihan kauheast. Son vain niin pieni. Ollu olemassa koko minun muistavan lapsuuen käytännössä. Kymmenen vuotta ja risat.
Pahemmin mulla ei muistikuvia sitä aikasemmalta olekhaan.
Mutta emmie voi tehjä sille mithään enhään, ei kukhaan voi tai olis voinu.

Jonaki päivänä näen ihmiset. Näen ja näen ja en tiiä mitä sanon niile. En jaksais olla vain tässä, kaipaan menemistä, kävelyä, jotain.
Toisaalta en tiä mitä voin puhua ihmisille, ko tuntuu, ettei välttämättä kukaan taho tietää, mitä mulle oikeasti kuuluu. Koska se on niin hankallaa. Ko samala en sais olla onnellinen, enkä myöskään onneton, sillaa liian näkyvästi. Mien ole kauhean neturaali ihminen nykyhhään.
Tiä olinko koskaan.

Say hi there to my bad body double

Hurr, nytpä onki perjantai, ellettä tiehneet. Se

perjantai, ko mie lähen laphiin käyhmään ekkaa kertaa!
Oikeastaan mie elän vielä torstaita, joten puhun huomisesta, jos soppii.
Huomena mulla alkaa uus jakso. On fysiikkaa ja äikkää. Ja niitten välissä ruokailu ja jousto. Siinä se päivä.
Jasu tullee meile koulun jälkheen, kathoon ko mie pakkaan ja siivoan ja valmistelen kaiken iltaa varten.
Se halvaa aikaa minun kansen ennenko mie lähen, ja mieki tieten sen. On villiä olla lähössä.
Vaikka viikkohan se vain on, kohta mie olen jo takasi,
ennenko kukhaan ees ehtii hoksata että mie olin poijes.

Sitten minun häätyy nähjä vielä satua. Ainaski.
Menen varhmaan soihtuun istuhmaan iltaa ennen junan lähtöä, sittenko kaikki täälä on valmista. Semmosta, siistiä ja mukavaa, että on kiva tulla takasi.
Puhtaat lakanat voisin sänkhyyn vaihtaa.

Oli kuoroharkatki muuten taas. Tykkäsin ihan hirveästi. Onnn vaan niin hauskaa vetää isolla porukalla ja hyvällä energialla ja asenteella, ko on asianmukanen, loistava opetus ja ohjaus! Semmosen takia jaksaa mennä vapaapäivänäki kaheksitoista kouluun. Meinasin nauttia ilmasesti ruuastaki kouluruokalassa, mutta harmillisesti oli pinaattikeittoa nii ei sitte muutako leipää ja porkkanoita ja lanttua ja vettä :D ei se jaakonkaan annos näyttäny kovin kummoselta, pelkkää lihakeittoa! Ei ees yhtä porkkannaa. Hyi sitä poikaa :)
Fanny ja Jaakko kävit tänhään kahvila meilä sitten kans.
Syötii minun tekemiä muffinsseja ja puhuttii. Kuunneltuun hassuja vohveleita en kyllä yhtään tajua sitä musiikkia mutta lol joku jussi haha :D
Sittenko net olit lähtehneet nii Jasuki tuli käymää. Sillä oli palautheita nii ei aikasemmin ehtiny. Värjäthiin hiuksia! Multa koko pää, sille yks semmonen hauska raitakohta kahela värilä ja tuli tosi kivat molemmista. Tykkään ko ei ole nytten enhään itelä sitä hirveää tyvikasvua! :D kivasti oli kolme senttiä varmaan kasvanu tukka niin nätti tyvi sitten <3 Nyt onneksi taas kiva. Nams. Tutuistuin tänään protun käyneeseen ratikkakuskiin nimeltä Iivari. Uusia ihmisiä on aina kiva tavata.
Oltiin hetkinen soihdussa, laulettii yhteislauluja ko oli soihdun 5vuotissynttärit. Vavva on leikki-iässä nytten.
Saatiin ilmasta kakkua jee!
Piipahimma kansen Hapessa kattomassa satua ja olihan sielä muitaki.
Teetä ja croisanttia sain. Ajattelen vaan ruokaa ilmeisesti nytten, mutta kaapit on aika tyhjillään ko huomena lähtö nii ei voi jättää mitään homehtuun tänne nii en oo sitten ostanukhaan mithään kauheasti.
Oisi ehkä järkevvää nukkua. Mutta ei oikeastaan.
Huomena ei mithään järkevvää koulussa, ja nukunpa paremmin junassa jos en nuku nyt niin kauheasti.
Ihanko tässä enhään ehtis paljon nukkuakhaan.

She pops into the bathroom

just after a shower and
She plays with my makeup and creams
Keep trying to look like me

More you look, less you see

Tänään on keskiviikko. Tänään mie leivoin suklaamuffinsseja, oikeastaan minttusuklaa kyllä. Fanny tullee huomena kahvile, ja kait Jaakko, ja Jasuki. Niin hääty jotaki kahvipullaa hommata, aattelin että on mukavampi leipasta itte, ko käyvä alepasta hakemassa. Ollu varsinainen kotihengetär muutenki koko päivän. Käväsin aamusta tekasemassa maantiejon kokheen, ja noh, perseelleenhän se varmaan meni, minkäs sille tekkee. Yritin kuitenki parhhaani, ja tiesin enemmänko yläasteen maantierossa koko sen kolmen vuen aikana. Jotaki ilmeisesti opin ko viime yönä luin.
Aloin miettiin, että olis voinu alottaa sen opiskelun aiemmin. Koska ihan hyvin tuo tieto tuntu uppoavan päähän, ko vähän tarttu kirhjaan ja kävi juttuja lävitte. Eipä tullu miehleen sillon kurssin alussa tai niin :)
Turha sitä on kuiten enhään miettiä!

Huomena ei ole koulua olleskaan, menen vain puoli kaheltatoista syöhmään ilmasta ruokaa, ja sitten kuoroharkat viivyttää minua johonki puoli kahteen tai puoli kolhmeen sielä, en muista tarkhaan, ko en vissiin muistanu sitten merkata sitä ylös viime harjotuksissa :D
Olis kiva päästä esitykseen, mutta olen pohjosessa sillon. Noh, kylläpä noita tullee lissää!

On muuten Soihdun viisvuotis päivätki huomena, voisi mennä vaikka käyhmään, katothaan miten ehithään, ko minun päänki pitäs saaha taasen väriä pitkästä aikaa :--) Ei ole poka ollu violetti tämä enhään pitkhään aikhaan. Semmonen ihmeellinen tumma punertavan ruskea jollain hassula vivahteela. Ei olis muuten ees paha, muttako tyvikasvu näkkyy aika komeasti varsinki tuossa entisessä ysimillisessä joka on nykyään jotain kolme senttiä varmaan. Enkä ajatellu leikata piiitkään aikhaan tätä.
Kasvattelen nytten jonku aikaa.
Olis kauhea hinku saaha itelle takut.

Lauantaina lappi. Joku päivä käyhmään yläasteela ja lukiola kattomassa kaikkia pieniä.
Ja vähemmän pieniä.
Ja niitäki jotka ei halua minua nähä tai joita mien haluais nähä. Ei voi silmät kiinikhään kulkea :)
Ja niile jotka luulee tietävänsä kenestä mie puhun, niin että tet varhmaan tiä.
Oletta väärässä ja se on hauskaa :)

Voisin nukkua. Tuoksuu ihan kodile ko on leivottu.

Minua vähän harmittaa, etten ehi huomena nähjä sitä. Ko se pyysi. Mitähän se halvaa minusta oikeasti?
Son tosi kiva.

They follow but you know, you are not a funny man

Ei ollu tänhään koulua ollenkhaan. Nousin siinä kahentoista aikhaan, ja kattelin pitkään ympärilleni. Minun asunnossa on aika valkeata. Pikkusen liianki, mien tykkää siittä. Ehkä vähiten täälä elämisessä mie tykkään minun asunnosta. Siksi mie kait olen täälä niin vähäsen, menen aina mieluummin soihtuun istuhmaan ko jään kotia.
Nyt se sitten kostautuu näin koeviikola, etten ole ollu kotona. Tänhäänki jaksoin olla tässä näin paikallani semmoset neljä tuntia.
Loppu illan istuin soihdussa, enkä lukenu yhtään.
Huomena maantiedon koe, jota mie samala pelkään ja ootan. Onpahan sitten ohitte. Jos en pääse läpi, niimmie tiän, että sen voipii uusia, tai tarvittaessa koko kurssin, eikä se ole niin vakavaa. Porukat ottais sen kyllä raskaasti, minua itteä sei niin haittaa.
Ko lukiosa on kuitenki kyse siittä, että opiskellee sitä, mitä itte pittää tärkeänä, niin net kaikki fiksut opettajatki sannoo. Ikävämmät jauhaa vain oman aihneensa tärkeyvestä ja minusta se on tyhmää, koska kelhään (paitti jos on tosi innokas mitä mien ole ainakhaan) ei riitä energia opiskella kaikkea kympilä.
Joku sano, ettei kannata alkaa ajatella sillaa "tämä on lukio, kaikki on vaikeaa", enkä mie ole alkanukhaan. Minusta tämä on mukavaa, mutta mie tiijän mihin olen ite valmis sitoutumaan, enkä tosihhaankaan jaksa koko aikaa pelkästään opiskella :) siinä ko ei ole mittään ideaa.
Yläasteela sitä saatto vetää kokeet läpi tekemättä mithään. Sei aivan toimi nytten. Jotaki aina häätyy yrittää tehjä, jos ei ole tunneilakhaan kuunnellu.
Mie luulen, että mulla tämä opiskeluinto pallaa myöhemmin. Ko nytten on kaikki ihmiset vielä uusia ja ihmeellisiä. Kaikki huomio on kiinnittiny niihin ja siihen mitä kaikkea voipii tehjä elämällänsä. Semmosta mitä ei kolarissa voinu.
Sittenko olen tottunu tähän (mitä olen kyllä jo aika pitkälti tehny) niin jaksan ehkä taasen enempi lukea noita kirjojani ja kirjotella ja olla aktiivinen muussaki ko soihdussa hengaamisessa ja ihmisten kanssa hyppimisessä. Koneela istumisessa.
Yllättävän vähän jää aikaa ajatella kotia. Koti-ikävää. En ole aivan varma mitä se ees tarkottaa, ko en tiä olenko ehtiny vielä kokea semmosta. Kaipa, en vain tiedostaen. Koiria on ikävä. Ja muutammaa ihmistä.

Molen miettiny aika paljon asioita nytten, sillaa.
Sitä, etten mie voi lophuun asti aina ajatella; "Minun häätyy olla onnellinen siittä, että olen täälä, en saa koskaan sanoa jos joku mättää." Ko aika monet on pyytähneet, etten hehkuttais elämääni tms.
Ja jos joskus sanon, että joku on päin vittua, niin saan vastaan mökötystä, koska "olen niin helvetin onnekas ko saan olla täälä, eikä minun pitäis valittaa." Muttako kaikki ei ole liitoksissa siihen missä sitä on. Joku juttu voi kusta täysin, vaikak oliski jossaki muussa ollu tuuria.
Ei sillä, kyllä mie sen vielä ymmärrän. Että ärsyttää. Mutta jos met meinathaan pittää yhteyttä kotikulmitten ihmisten kansen, niin kaikitten häätyy hyväksyä se tosiseikka, että mie elän nytten täälä, ja minua voipii ärsyttää täälä ne samat pienet asiat, mitkä teitä ärsyttää sielä, semmoset ettei saa jotain ainetta opiskella tarpheeksi ekana vuona, tai ettei ulkona olekhaan nätti ilma.
Koska tämä on ihan täyspainosta elämää mulla täälä. Iloihneen ja suruihneen. Ei missään ole pelkkää onnea ja hauskaa toellakhaan.

Eipä sillä, kaikenlaista sitä sattuu :) Tällä hetkelä mie olen aika onnellinen. On vain jottain pääle 50 sivua maantietoa lukea, ja koe huomena. Sillaa ei kauhean vahvasti mene. Mutta olenpa silti tässä.

You find your way back down, clear the area

Oltiin tuossa yhtenä päivänä viimeviikola töölön lahela,
protukuvauksissa. Oltiin poseeraamassa johonki hiton protuleiriesitteisiin, menen varmaan itte sennulle kesällä, eli tavahlaan saan mainostaa ite itelleni koko hommaa. Kivat.
Pittää välistä käyvä vähän edustamassa ilmeelä kuten kuvastaki näkkyy! :)
Eka tuntu ihan hiton oudolta mutta sitte oli vaa mukavaa. Tänään olin Espoossa paikallisprotussa, joka siis vastaa suunnilleen seurakunnan järjestämiä nuorteniltoja, mutta ilman uskonnollista osuutta, eikä sielä ole ohjaajia, vain apparit jotka järkkäilee tekemistä ja sillaa.
Oltii vaa taas, maattiin toistemme päällä, mahauduttiin, hierottiin ja juotiin teetä. On se sen arvosta, että kannattaa raahautua espoosseen saakka kerran viikossa. Maanantaisin kaipaaki aina vähäsen semmosta piristävvää vaikuttajjaa.

On menossa ensmäinen koeviikko, ja nii, se nyt on menny vähäsen niin ja näin. Ei ihan päin vittua, muttei mitenkhään kauhean hyvinkhään. Jos tarkkoja olhaan, en usko hetkeäkhään saavani yli kasia mistään. Jos ylipääthään saan sen kasin jostkai, niin hypin ehkä riemusta :) Enhään maantieto jäljelä keskiviikkona, sen jälkheen päivän verran vapaata, sitten uutta jaksoa saman verran, ja lomale. Pohjonen oottaa, eikä minua oikeastaan ees kauheasti haittaa, etten saa viettää lommaa täälä kavereitten kansen, vaikka olis hitosti kaikkea tekemistä ja menoa ja olis sillaa kiva olla täälä.
On se kotona käyminen kuitenki tärkeää, eikä sitä voi tai edes halua jättää välistä vaikka aina valitan siittä, että joudun lähteen pois lomaksi. Kaikessa on kuitenki kaks puolta, se riippuu ihan siittä mistä suunnasta sitä kattoo.

Hauskaa muuten huomata, miten kiinnostunheita ihmiset onkhaan. Uteliaita jos sanala sanothaan.
Oikein pittää juorupiiriä järjestää jutusta, jota "maria on kirjottanu bloghiin", vaikken edes ole kirjottanu ja jos olisinki, niin miksipä siittä pitäis haloota nostaa :--) pistää miettihmään, miten paljon tyypeilä on ommaa elämää sielä! :D
Ei siinä, saapii minusta puhua, pahhaa ja hyvvää, mitä ikinä haluaa, tai olla puhumatta. Vähänhän se imartellee, ettei osata vieläkhään lopettaa puhumista, vaikkei minua ole kuukaussiin sielä näkyny ja mulla on ihan omat kuvioni täälä nykyhhään! :) Kiitos nyt kuitenki mielenkiinnosta.

Heads are flying over me, see

Mie halusin vain alottaa alusta.

Tervetuloa, mie olen själ.