They follow but you know, you are not a funny man

Ei ollu tänhään koulua ollenkhaan. Nousin siinä kahentoista aikhaan, ja kattelin pitkään ympärilleni. Minun asunnossa on aika valkeata. Pikkusen liianki, mien tykkää siittä. Ehkä vähiten täälä elämisessä mie tykkään minun asunnosta. Siksi mie kait olen täälä niin vähäsen, menen aina mieluummin soihtuun istuhmaan ko jään kotia.
Nyt se sitten kostautuu näin koeviikola, etten ole ollu kotona. Tänhäänki jaksoin olla tässä näin paikallani semmoset neljä tuntia.
Loppu illan istuin soihdussa, enkä lukenu yhtään.
Huomena maantiedon koe, jota mie samala pelkään ja ootan. Onpahan sitten ohitte. Jos en pääse läpi, niimmie tiän, että sen voipii uusia, tai tarvittaessa koko kurssin, eikä se ole niin vakavaa. Porukat ottais sen kyllä raskaasti, minua itteä sei niin haittaa.
Ko lukiosa on kuitenki kyse siittä, että opiskellee sitä, mitä itte pittää tärkeänä, niin net kaikki fiksut opettajatki sannoo. Ikävämmät jauhaa vain oman aihneensa tärkeyvestä ja minusta se on tyhmää, koska kelhään (paitti jos on tosi innokas mitä mien ole ainakhaan) ei riitä energia opiskella kaikkea kympilä.
Joku sano, ettei kannata alkaa ajatella sillaa "tämä on lukio, kaikki on vaikeaa", enkä mie ole alkanukhaan. Minusta tämä on mukavaa, mutta mie tiijän mihin olen ite valmis sitoutumaan, enkä tosihhaankaan jaksa koko aikaa pelkästään opiskella :) siinä ko ei ole mittään ideaa.
Yläasteela sitä saatto vetää kokeet läpi tekemättä mithään. Sei aivan toimi nytten. Jotaki aina häätyy yrittää tehjä, jos ei ole tunneilakhaan kuunnellu.
Mie luulen, että mulla tämä opiskeluinto pallaa myöhemmin. Ko nytten on kaikki ihmiset vielä uusia ja ihmeellisiä. Kaikki huomio on kiinnittiny niihin ja siihen mitä kaikkea voipii tehjä elämällänsä. Semmosta mitä ei kolarissa voinu.
Sittenko olen tottunu tähän (mitä olen kyllä jo aika pitkälti tehny) niin jaksan ehkä taasen enempi lukea noita kirjojani ja kirjotella ja olla aktiivinen muussaki ko soihdussa hengaamisessa ja ihmisten kanssa hyppimisessä. Koneela istumisessa.
Yllättävän vähän jää aikaa ajatella kotia. Koti-ikävää. En ole aivan varma mitä se ees tarkottaa, ko en tiä olenko ehtiny vielä kokea semmosta. Kaipa, en vain tiedostaen. Koiria on ikävä. Ja muutammaa ihmistä.

Molen miettiny aika paljon asioita nytten, sillaa.
Sitä, etten mie voi lophuun asti aina ajatella; "Minun häätyy olla onnellinen siittä, että olen täälä, en saa koskaan sanoa jos joku mättää." Ko aika monet on pyytähneet, etten hehkuttais elämääni tms.
Ja jos joskus sanon, että joku on päin vittua, niin saan vastaan mökötystä, koska "olen niin helvetin onnekas ko saan olla täälä, eikä minun pitäis valittaa." Muttako kaikki ei ole liitoksissa siihen missä sitä on. Joku juttu voi kusta täysin, vaikak oliski jossaki muussa ollu tuuria.
Ei sillä, kyllä mie sen vielä ymmärrän. Että ärsyttää. Mutta jos met meinathaan pittää yhteyttä kotikulmitten ihmisten kansen, niin kaikitten häätyy hyväksyä se tosiseikka, että mie elän nytten täälä, ja minua voipii ärsyttää täälä ne samat pienet asiat, mitkä teitä ärsyttää sielä, semmoset ettei saa jotain ainetta opiskella tarpheeksi ekana vuona, tai ettei ulkona olekhaan nätti ilma.
Koska tämä on ihan täyspainosta elämää mulla täälä. Iloihneen ja suruihneen. Ei missään ole pelkkää onnea ja hauskaa toellakhaan.

Eipä sillä, kaikenlaista sitä sattuu :) Tällä hetkelä mie olen aika onnellinen. On vain jottain pääle 50 sivua maantietoa lukea, ja koe huomena. Sillaa ei kauhean vahvasti mene. Mutta olenpa silti tässä.