But don't let them say you ain't beautiful

Niinpä son taas menny yks viikko. Kone oli huollossa lauantaista torstaihin, ei ole päässy päivittähmään tätäkhään. Eipä sillä, että kauheasti mithään sanottavvaa oliskaan.
Olen vain lähinnä maannu koko viikon, enempi tai vähempi.
Saunonu, syöny hyvvää kotiruokaa ja nauttinu siittä, ettei tarvi ajatella, miten ruoka tullee kaaphiin, tai hukkuuko sitä paskaan vai ei. Joku muu on pitäny huolen niin monista asioista. Olin jo unohtanu miten kiva on tiskikone. Äärimmäisen kätevä ja hyödyllinen, säästää omistajansa paljolta vaivalta.
Tiistaina piipahin koulula, ja tänhään tein uusinta visiitin. Näin Lottaaki, ja olihan se mukavaa. Vielä jäi kauheasti ihmisiä näkemättä ja asioita puhumatta, olis ollu tarvetta pidemmällekki ajalle, mutta toisaalta, mitä pidempi aika täälä, sitä enempi myös kotona oloa, ja sitä mien kaipaa. En sillaa.

Kulkemisen vaikeus täälä ei ole muuttunu miksikhään. Ihmiset ei vieläkhään pääse toistensa tykö yhtään sen helpommin ko aikasemmin. Olin jo niin tottunu siihen, että bussit kulkee aina ja kaikkialle, metroista ja ratikoista ja niiden helppoudesta puhumattakhaan.
Ei sole niin yksinkertasta kaikkialla, nytten sen taasen muistaa astetta paremmin.

Mitä sitten huomena?
Edessä ilmeisesti perheen kesken syömistä, ja sitten kohti kolaria ja lähtevvää junnaa.
Setä lupasi, että sunnuntaina net heittää minut kämpile, ei hääjy silloin kaheksan aikhaan lähteä ratikalla menheen, ko tavaraaki on niin paljon, ettei se aivan niin helppoa oliskaan. Olen tyytyväinen.
Jaakko sano, että vois tulla meän kansen käyhmään valokarnevaaleilla. Kysyin tänään siltä. Jasun kansen puhuttu jo useampi päivä aihheesta. Tai joskus viime viikola kait jo.
Näempä niitäki jo ennen koulua.
Meilä on niin hemmetin vähäsen yhteisiä kursseja nytten tässä jaksossa, ettei ole yhtään pahitheeksi jotaki tehjä koulun ulkopuolelaki. Käyttää nyt hyväksi sitä, että jaakko kuitenki haluaa nähä metä loman jäljiltä. Kohta sitä on taas vaikea saaha mihkään. Jasu on helpompi pala purtavaksi. Yhteistyökykyinen nuori ihminen :) semmosista tykkään.

En ehtiny nähjä Komulaista ko vähäsen sillon tiistaina. Ikävää, sanoisin. Onneksi met ehimä puhua silloin yhtenä lauantaina ko soli helsingissä, muuten olis vielä paskempi fiilis tämän takia.
Vaan minkäs sille mahtaa jos kipeäksi tullee? kyllä sen ymmärtää :) levyn palautin teemule, ko se tuli vastaan kylälä- Tykkään Samuli Putrosa, niinkö tykkäsin Zen Caféstaki aina kovasti. Putron sanotuksista jotenki kauhean helposti tietää, että kyse on siittä. siinä on jotaki persoonallista. Son hyvä, että voi tunnistaa, eikä silti polje paikahlaan.
Mie poljen. En ossaa kirjottaa enhään ko yhenlaisia tekstejä. Huomannu tämän killin kurssin puolikhaan aikana jonka olen käyny tähän mennessä. kyllä mäen opettajaki kohta huomaa. Olen vain jumissa jotenki henkisesti tuossa yhessä tavassa.
Vihaan sitä teksitä jonka kirjotin eilen, mutten jaksa kirjottaa parempaa. Tuskin sillä on väliä.

Joku vois sanoa, että heitän hukhaan hyvän mahollisuuen.
Mie sanoisin, että mulla on ikävä helsinkhiin, ja samala jo valhmiiksi vähän haikea olo siittä, etten ole täälä enempää. Mitä sitä ihminen sitten oikeasti haluaa, kuka tietää.
Viikon aikana vain alko tuntua, että koko minun elämä sielä on ollu vain unta.
Nyt haluan mennä kattohmaan, että son ollu totta.

Klik.