And all the lights that lead us there are blinding.

Sasu lähti just, olin pitkästä aikaa kotona yötä,
yks minun viidestä viimisestä yöstä täällä, muutto on torstaina ja vielä oikein mitään ole saanu kasattua.
Onneksi porukat tulee huomena, äiti voi auttaa.

Mitä Sasuun tulee, sen ei ollu tarkotus tulla eilen,
mutta se tuli silti.
Nukuin viimeksi yksin viime viikon torstaina. Tänään on näytön paikka.

Ollaan tunnettu toisemme nimeltä tasan 3 viikkoa,
pidetty tiiviissti yhteyttä vähän vajaa samanverran,
asuttu viikko saman katon alla.
Mikäs siinä.
Elämä sujuu ja katellaan rauhassa kailottamatta asioita missään fabossa.
Kaks sitoutumiskammosta yhdessä on melko miellyttävä yhdistelmä,
mutta ollaan sovittu että otetaan rauhassa.
Ei paineita.
Ehkä parisuhde voi toimia.

Ihan miellyttävä olotila kaikinpuolin.

Because maybe you're gonna be the one that saves me,
and after all
You're my wonderwall.

Tai sitten ei ja ei sen ole mitään väliä.

Hei hei mutsi, mä en oo syöny mun lääkkeitä

Krapula ja väsymys, viieksi pitäis mennä töihin mutta vielä toivon että toimisto räjähtäis tai jotain muuta yhtä hienoa tapahtuis ettei tarvis mennä.
Pakko son, eilisen vuoron peruin että pääsin tyyppien messiin.
Muutenki koko eilinen oli ihan hemmetin random. Nousen junasta, nii eiköhän Sasu oo asemalla vastassa.
Mitä helvettiä oikeasti?
Vitsilä heitin että jos oot kuudelta vielä hereillä nii tuu junalle vastaan nii saat keksin, ja se oikeesti tulee mitä?
Oli ootellu sielä kuuesta asti ko sekosin noiden minun mainittemien aikojen kansen. Junahan tuli oikeasti vasta seiskalta.
Se sitte kanto minun laukun Munkkaan, istuttiin ja juteltiin ja pelattiin ristinollaa jostain syystä. Kelasin että meen vaan nukkuun ja sitte töihin mutta enpä mennykään vaan soitin töihin etten tule ja että nähään torstaina. Sitte Sasun messissä ensin Siilitielle hakeen sen juomia, sitte niille kotiin Puistolaan hakeen kaikkea muuta. Ihan kiva kämppä niillä, sen poreammeen kyllä ottaisin vaikka heti. Tilattiin sitte sinne pitsat ja syötiin ja juteltiin ja naa, kaikkea.
Illasta siirryttiin Kaisaniemeen missä sitte otettiin vähän ja hengailtiin tyyppien kans. Kyllähän se ilta sitten jotenki pääty siihen, että säädettiin Sasun kans jotain, tosi maltillisesti tosin ja pitkän keskustelun jälkee. Puhuttiin satatuhattavuotta Jasusta ja siitä miten se vaikuttaa ja mihin. Ei me taijettu paljon tuloksiin päästä, yllättäen.
Se saatto minut sitte ratikkaan Stockalle ja ko pääsin kotiin kaaduin vaan sänkyyn en edes pessy kasvoja ja sen kyllä huomasi aamula.
Nyt on ehkä vuosisadan krapula, vaikken ees juonu kauheasti mielestäni, varmaan jonku 0,5litraa viinaa ja pari siideriä. Nuah, ainakaan en tehny mitään suuria tyhmyyksiä ja mielestäni pysyin ihan tolkuissani siihen asti ko päästiin ratikkapysäkille missä vaan nuokuin (tosin olin nukkunu edellisenä yönä ehkä 3 tuntia junassa) ja ratikassa olisin vain halunnu jäädä kyydistä joka pysäkillä ja oksentaa.
Enpä kuiten tehny sitä ja nyt olen sitten tässä.
Perusfiilis eilisestä jees, perjantaina uusinta mutta Sasun luona isommalla porukalla. Sielä piän huolen että loppuillastaki pysyn omilla jaloillani ja vastaavaa. Luulisin.

Krapulapäivitykset on jee varmaan.

Joskus on kovin vaikea tajuta elämän heittoja,
mutta tänään on selvinny jossain määrin monta asiaa ja olen iha ilonen.
Maalasin myös ladon ovet ja leikkasin koiran karvat.
Huomena uusintakierros ladon kansen.

Miehiä on joskus vaikea ymmärtää, mutta tavallaan nyt tajuan ainaki jotaki.
Mikä on sinänsä jo aika virkistävää.
Ko palaan Helsinkiin nähään miten asiat oikeasti sitten menee.
Vähän jännittää.

Kyllä, tänään oli hyvä päivä.

Miellyttävvää huomata ekana iltana kotipuolessa, ettei olekhaan mithään tekemistä.

Mitä tälle vuele tapahtu?

Mikään ei milloinkaan riitä, ei

Tuntuupa pitkästä aikaa rennolta ja miellyttävältä.
Sain tänhään viimein asiat jonkulaisseen järjestykseen,
on kohtuullisen ok työ (koulutus vasta takana mutta perjantaika ekaan vuoroon ja kyllä se varhmaan siittä lähtee), kämppä tulossa heinäkuussa, vieläpä ihan uuesta talosta HOASilta, Viikissä, mikä on vähän kaukana kaikesta, mutta ei se mithään, asunto on aina asunto. Eli eessä muutto yhteen Jasun kans, kaverina tietenki, vaikka yhteenmuuttaminen saapii kaikki luulehmaan että olhaan joku helvetin pari. Ei ei.
Tulkaa kaikki sitten kylhään jossaki vaihheessa, jooko? Oikeasti halvaisin, ko ei ole oikein kauheasti vanhoja kavereita näkyny näissä maisemissa. Kyllähän son kallista, mie jos kuka tiän sen, ko olen nytten saanu tätä väliä rampata.
Mutta asiat hoituu. Kouluki rullaa jotenkunten, koeviikko alkanu, matikka meni ihan ok, kyllä sieltä varhmaan jotaki ysin pinthaan vois ootella, toivon ainaki :) Enkku, hissa ja liikunnan sekä killin palautteet enää vain edessä. Huomena killin Poetry Picnic, pääsee nauttihmaan runoudesta ja ruuasta suht hyvässä seurassa.

Jotenki tuntuu hyvältä.
Viikonloppuna tehin taas jotaki juttuja ajattelematta ihan lophuun,
mutta niinhän mie aina, eikä tässä nyt kaduta tai mithään. Ei sollu ensmäinen tyyppi jonka kans tuli mentyä pidemmälle ko oli tarkotus.
Sei vain oikeastaan tunnu milthään, ehkä ko ei jaksa keskittyä tyyppeihin joista ei oikeasti sen kummemmin välitä. On se silti ihan jees.
Joskus varmasti tullee ihmisiä, joitten kans kemiat toimii eritavala. Sitä ootellessa tyytykäämme siihen mitä on tarjola :)

Kolariki oottaa taas parin viikon päästä vissiin? En ole vielä ihan varma koska, mutta viikon kait viivyn sitten.
Ehkä törmään joihinki tyyppeihin, ehkä en :)
Kesäkuun aikana muutto vanhasta kämpästä ulos, Heinäkuun alussa sisään uutheen. Heinäkuussa kans Ilosaarirock ja elokuussa Prometheus Senior leiri.
Semmosta kesää sitten. ei luulis ajan tulevan pitkäksi.

Joskus mie kirjotin jalkapohjaan Made in China,
ja olin Somali.
Niin.
Sillon.

Vois nukkuhmaan mennä.

Joskus haluais vain sanoa "hei"

Molen miettiny asioita nytten aika paljon. Ko olin silloin pari viikkoa sitten käymässä Sillantien tykönä Turussa, tuli puhuttua kaikenlaista. Soli hyvästä, tuntu että saathiin viimein asiat puhuttua. Se miltä kummastaki on tuntunu mikäki asia, mitä on tarkotettu ja mitä ei. Vois melkein sanoa, että nytten on yks menneisyyen ihmissuhdekriisi vähemmän selvitettävänä. Se tuntuu hyvältä.

Silloin ko mie lähin, tuntu että paljon jäi kesken. Ei oikeastaan tullu puhuttua kenenkhään kans asiota selväksi. Soli semmosta häsläystä, itkua kotona ja puhumattomuutta kavereitten kesken. Pistethiin koko elämä laatikoihin ja ajethiin poijes sieltä, missä olis ollu vielä paljon selvitettävvää. Se on naurettavvaa.

Ja sen jälkheen aina ko mie käyn Kolarissa, mie näen ihmisiä, mutta me ei koskaan puhuta. Osan kans ei ees katota silhmiin, enkä mie toela tiä miksi. Mie haluaisin pystyä juttelehmaan. Asiat olit hyvin joskus, enkä mie haluais, että minun muutto rikko sen kaiken. Vaikka oikeastihan asiat aloit kaatua jo ennen syksyä. Toela. Joka kerta ko olen ollu sielä, aina ko ihmiset on kävelly vastaan olen melkein sanonu jotaki. Ja sitten kuitenkhaan en.

Olis joskus hauska kuulla mitä ihmisille kuuluu. Mihin meän teatteri on menny, mitä tapahtuu ja vihhaako ihmiset tosihhaan toisiaan niinkö sanovat.


Antheeksi että olen aikahnaan ollu vittumainen ämmä. Mulla on ikävä teitä.