Maailma on avoin, etkä tahdo hämärään

Olen vähän hukkahukkanen tällä hetkellä.
Kirjoitan tänne vain silloin, kun olen. Se on hämmentävää, mutta tuntuu sopivan kaavaan.
(Tai silloinko olen tosi onnellinen, mutta hämilläni.)

Molen miettiny paljon terapiaa viime aikoina.
Asioita, joista mun olisi siellä oikeasti kannattanut puhua silloin joskus kaiken turhanpäiväisen jahkaamisen sijaan.
Hyvä olla jälkiviisas, mutta voisi olla selvempi pää nykyään.
(Jälkiviisas molen kyllä ollu aina.)

Ei vieläkään tietenkään myöhästä ole, mutta ai niin paljon vaikeampaa ja kalliimpaa. Kynnykset on nykyään korkeita.
Nuorempana solis ollu helppoa ko pakotettiin. Syytän myös ihmisiä vääristä kysymyksistä.

Me halusimme törmätä elämään kuin seinään

Sain tänään tietää päässeeni ensi kesäksi Protu-leiritiimiin.
Ohjaajaksi, kuten olin hakenutkin tosiaan.
Leikkimään lapsellista aikuista metsään viikoksi.

Mie olen tästä jotenki tosi onnellinen.

Please don't fix a thing whatever you do

Niin mie täytin 20 pari viikkoa sitten, enkä tainnu muuttua juurikhaan.
Töissä mummot ja muut sannoo edehleen rouvaksi ja mien jaksa korjata.

Alko eilen loma (palkaton) ja Roskassa kävimä kaveritten kansen pääsiäisen ja muun kunniaksi.
Törmäsin muihinki lukiokavereihin ja tajusi, että aika kuluu ja ihmiset ympärillä vaihtuu.

Huomena kutsuu taas Lappi ja koti ja pääsykoekirjat toivottavasti.

Minun pitäis oikeasti tiskata ja pakata ja tehjä tuhatta asiaa, mutta haluaisin vain istua tai nukkua tai vaikka kirjottaa. Olen kirjottanu aika paljon juttuja siihen verrattuna, miten vähän kirjotin pitkään.

Mietin että jokanen on oikeastaan varhmaan vähän vähemmän sekasin ko mitä itte luulee.

Istuin parvekheella viinipullon jälkeen ja tajusin, että kolmen viikon päästä mie täytän 20.
Se tuntu oikeastaan aika hyvältä.
Onneksi huomenna on vapaata. 

Arktiseen limboon

Maanantaina oli Lappi, joulu ja mökkisauna.
Lauantaina Lotta, viini ja Pirtu.
Nytten on Helsinki, loska ja koti-ikävä.

Mie rakastan sitä mistä tulen

Ja mie olen hukassa

Ja silti mie olen tässä

Tänhään vain vitutti palata

Mutten mie sinnekhään voi jäähä.

Yritän siivota huomisia vol 2 tupareita varten,

mutta jotenki kämppä on vain koko ajan enempi sekasin.

Mien vissiin ole koskaan ollu kauhean hyvä tässä järjestelmällisyyshommassa.

Mietin, että tulleeko tästä kämpästä mulle koskaan semmonen koti, ko halvaisin sen olevan.

Semmonen, missä oikeasti elethään.

Ehkä son väärin sanottu, ko kyllähän mie elän ja näen kavereita ja net käypii minun luona ja son ihanaa,

mutta ko suurin osa ajasta täälä mennee siihen, että mie istun sohvala töistä väsyhneenä enkä tehe mithään.

Mie olen luvannu itelleni, että tämä on vain vaihe minun elämässä.

Se ohimenevä vaihe ko mie mietin mitä haluan ja miten sinne pääsee.

On tavahlaan ikävä Kalliota.

Net on minun työkavereita ko tullee huomena ja oikeasti ootan sitä tosi paljon.

Jos vain tämä asunto siivoais ittensä.

Onneksi orjuutan huomena Janin ja Hekan ja ehkä Mariianki jos se krapulaltaan selviää.

Eikä elämä oikeasti ole niin vaikeata ko joskus annan itteni ymmärtää :)

Tajusin kans että olen jo lähempänä kahennettakymmenettä syntymäpäivääni ko yheksännettätoista ja siksi jaan teile nämät tyylikhäät kuvat jotka on otettu minun ja Karkin yllätyssynttäreiltä sillon, ko täytethiin 17!

Löysin arkistojen kätköistä hienoja kuvia vanhasta munkan kämpästäni ja ajattelin postata nämä seinäkollaasit tänne tämänpäiväisten vuokkitupareideni kunniaksi.
Katto Ile, siellä on sinun piirustuksia!

Olispa toella hassua asua edelleen munkassa.
Soli kuitenki minun ensmäinen oma koti :)
Tänne vuokkiin mie toivottavasti saan jäädä vähän piemmäksi aikaa.

Niin ja hei, kirjotin yhtenä päivänä.


Tulisin sinuun/sinulle

Olisin halunnut nauraa sinut
ulos nahkani alta
valoisista öistä
kylmistä aamuista
jolloin tuhkakuppini oli täynnä
ja lasini tyhjä

mutta jos työntäisit koukun läpi posketani
voisin olla sinun tyttösi
ja antaa kättä