perjantai 11. joulukuuta 2009

Mama, we're all full of lies

Tullee joulu taasen. Ihanko edellisestä olis kulunu sata vuotta, enkä silti kaipais uutta.
Halvaisin, ettei sitä tulis.
Uuen vuen voisin ottaa, ja loman. Joulu on vain ressiä. Liikoja odotuksia, huutoa ja lopuksi varhmaan itkuaki taasen. Ei mithään kauhean tarpheellista, jos multa kysythään.

Tänhään alko Kolarissa net Outoguru festaritki.
En ees muistanu.
Hyvä ehkä että en.
Ei ole ollu viime aikoina kovin hyviä päiviä.
En tiä kelle puhuisin siittä.
Jaksais Jasule kaikkea vuodattaa.
Vaikka saapiihan se kuulla tuhat kertaa päivässä miten minua vituttaa. Ei onneksi joka päivä, mutta inhottavan ussein nykyhhään.
Varsinaisesti ei voi sanoa, että solis nuitten festareitten vika, että nytten meni jotenki olo ikäväksi.
Mutta kyllä niiläki oma ossuutensa on asihhaan.
Ko viime toukokuussa oli niin hauskaa sielä Sallassa! Olisin halunnu nähjä net kaikki ihmiset uuestaan.
Sekä meän oman teatteriporukan koossa, että net muutki.
Joku vois nytten ajatella, että mitäs läksit.
Mutta ei sitä niin voi, saa ajatella.
Ko ei sole verrattavissa. Emmie kadu sitä että lähin sieltä, harmittaa vain, etten ole sielä nytten.
Ei sole aina hauskaa elämä kaupungissakhaan, vaikka joku niin vois kuvitella.
Ehkä ihan hyvä, että on nytten tämmönen aika rauhallinen viikonloppu tiedossa. Ei minusta paljon iloa kelleen oliskaan tämmösennä.
Eäh.
Kylläpä tämä tästä taasen.
Ei sitä vitutusta kuitenkhaan maailman taphiin kestä, kyllä sen tietää.
Ja enhään viikko koulua ennen lommaa.
Kaikki lahjat on hankkimatta.


Ovat luvahneet ens viikole pariakymmentä astetta pakkasta tännekki.
Se ja merituuli. Tulen jäätyhmään, ko kylmyys tuntuu täälä ihan erilaila ko pohjosessa.
Molemmilla paikoila puolensa, mutta tuulesta en tykkää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti