Niin, emmie tiä onko minussakhaan. En vain haluais että asiat on niinkö net on, että kaikki vain loppu niinkö seihnään eikä mikhään koskaan selvinny. Enkä mie vieläkhään tiä mitä tapahtu enkä onko sillä lopulta sitten edes väliä. Tuntuu vain kauhean turhalta, että on olemassa joku ääneen sanomaton ongelma jonka takia ei voi enhään ees kattoa silhmiin tai sanoa vaikka pelkästään vain hei.
Met kaikki olema muuttuhneet ja me kaikki olema tavala tai toisela onnellisia ihan omissa oloissamme. Mieki olen saanu uusia tosi hyviä ystäviä niin läheltä, etten ikinä olis osannu aavistaakhan. Ja jos totta puhutaan, mie muistan ko te loitta sen ihmiskuvan jota te silloin niin kovasti vihasitta. Mie olisin niin hyvä esimerkki juuri sellasesta ihmisestä nykyään.
Enkä mie tiä onko tätä harmoniaa tarkotus rikkoa. Kerranki ko meilä on omat elämät. EIkä meilä taitais olla mithään puhuttavaa. Ei ainakaan mulla. Sillä hiljasuuela molen saanu paljon enemmän aikaan kuin koskaan puhumisella. Mie ko olen siinä niin huono.
Ja mien puhu vain meistä kahesta vaan meistä kaikista, enkä mie ymmärrä miksi sie haluaisit ees tietää meän kuulumisia.
Ainoa hyvä idea minkä mie olen saanu päähäni on se että met näkisimä kaikki samala kertaa vaikka sitte kesälä. Saisima kaikki nähä mitä meistä on tullu
Solet oikeassa, met olema kaikki muuttuhneet, mieki siinä määrin että tiän mikä pentu olin sillon. Se kaikki ihmisten määrittely ja vihhaaminen ja kaikki, mitä siitäkhään kukhaan muka sai. Tuskinpa kauheasti.
Ehkä just siksi, että kaikki on niin erihleen kasvahneita ja oppihneet elähmään omihlaan sitä tajuaa, miten paljon oikeasti sai siittä ajasta ko olthiin kaikki yhessä. Mie ainaki sain. Eikä sole tulossa takasi, enkä mie sitä halvaiskaan. Olis turhaa mennä takasi ko on jo päässy etheenpäin, mutta ehkä just siittä vihhaamisesta mie halvais päästä erihleen. Ko mien löyvä syytä sille, että pitäis muistela pahala.
Sen mieki halvaisin nähä. Samala vois viä lophuun tämän kaikki, että vois rehellisesti sanoa, ettei ole enhään mithään keskeneräistä. Se riittäis.
Saikko sie siitä ajasta jotaki? Koska voin nostaa käet ylös ja tunnustaa etten mie tosiaankaan saanu siitä ajasta yhtään mithään. Tai sain, mutten mithään positiivista.
Ja sen jälkeen ko mie keräsin kimpsuni ja kampsuni teän seurasta ja lähin, minun ihmiskuva on muuttunu tosi paljon.
Ehkä on olemassa kivoja ja aidosti kilttejä ihmisiä, jotka ei mielistele sinua tai sinun ei tartte mielistellä niitä, että pysyis porukassa. Ettei tartte omistaa rastoja ja sattaa miljoonaa lävistystä. Tai että pään ei tartte olla omituisen värinen.
Ne jakso pessä minusta sen punkkarin poies. Ja mie olen siitä kiitollinen. Nämä kaverit on oikeasti paikalla ja läsnä.
Voima tosiaan koettaa tapaamista porukalla. Mutta jos vain kaikki suostuu. Mie tarkotan sitä porukkaa joka oli sielä Sirpan luona. Mutta sen mie tiän etten se ole mie joka alkaa porukkaa kerräähmän paikale.
Ja mie tiän etten mie ole se joka tullee paikale. Mie voin sanoa, että joskus on parempi hengittää ko ei tarvi hengittää muiden puolesta tai toisten keuhkoilla. Anteeksi tungetteluni teän keskustelhun, mutta ei siinä olis järkeä. En mie ole suuri osa teijjän sotkuja, mutta mukana, niinko Maija mulle joskus sano.
Ja koska meilä on uuet, ihkaomat elämät, miksi yrittää sotkea niitä sillä vanhala mikä alkaa olla nyt ohi? Koska, helpottaisko se puhuminen yhtään?
Jos tässä ei teän mielestä enhään ole mithään, ehkä siinä ei sitten ole. Tai jos teile ei jääny mithään kätheen, tuntu ettettä saahneet niistä ihmissuhteista ja vuosista mithään, ehkä se sitten on niin.
Mutta kyllä mie sain, aika paljonki. Tarkotan koko sitä kolmea vuotta ko mie tunsin teät kaikki, en vain niitä viimisiä aikoja ko kaikki meni aina vain vaikeammaksi. Ei kaikki ollu aina positiivista, mutta mie opin kaikenlaista ihmisistä ja elämästä. Sen, ettei kaikkia tartte miellyttää, ja että vaikeistaki jutuista voipii selvitä. Ja nyt ko molen miettiny esimerkiksi niitä kahta vuotta teatterissa, niin olihan se vaikeata välilä, kaikkia vitutti ja väsytti ja olis halunnu vain lopettaa, mutta mie olen ylpeä siitä että met viethiin se lophuun asti.
Mie olen tosi pahoillani jos muista tuntuu siltä, että ei mithään jääny kätheen, tai ettei ole mithään sanottavvaa. Mie haluaisin sanoa ainaki että kiitos, koska kyllä mie kasvoin teän kans ja mulla oli hyviäki hetkiä. Ehkä molin sitten ainut, eikä sillekhään oikein mithään voi.
Kyllä mie olen sulle kiitollinen, sie tiijät sen. En ehkä ihan kaikesta, mutta olen sulle silti tosi paljon velkaa. Ja kyllä siitä kolmesta vuodesta jäi käteen, mutta kaikki päätty niihin loppuaikoihin, loppuaikojen ongelmiin. Enkä mie nyt tarkoita sitä ettetkö sie ois tervetullut meille, totta kai olet, totta kai mie tahon sinua nähä.
Mie vain en usko että olis fiksua yrittää selvittää semmonen sotku ko mitä se kaikki oli. Toivon ettei aika kultais kaikkien muistoja ettei löydettäs itteämme samanlaisesta tai vielä pahemmasta sotkusta.
"en ehkä ihan kaikesta" tarkoittaa siis, että olihan meiläki joskus ongelmia. Mutta olen silti tosi kiitollinen niistä kolmesta vuodesta ja siitä kaikesta mitä teit minun hyväksi. Minun on myönnettävä, että ilman sinua en ehkä olis nähny tätäkhän päivää.
Ko mie sanon, että haluaisin että kaikki olis selvää, ettei jäis mithään kesken, mie tarkotan, että tahtoisin voida olla ihmisten kans samassa huoneessa ja kattoa niitä silhmiin ilman että tarvii juosta karkhuun tai heittää jotaki ilkeätä. Ei mullakhaan ole enhään mithään intressejä puhua siittä kaikesta, tulihan sitä jo tongittua silloin aikahnaan. Olis vain ihan jees, jos kaikki vois sanoa, että se on ollutta ja mennyttä kiitos hei.
Välilä sitä törmää ihmissiin joita ei halvais nähjä, tai ehkä varsinki niihin.
Emmie ossaa selittää mitä tarkotin milhään alunperinkhään, ja son ihan ok, jos kelhään ei ole minua ikävä, mutta kyllä mie muistelen hyvälä niitä juttuja ja hetkiä joita on silloin ollu, koska emmie ilman niitä olis se kuka mie nytten olen. Ja jos elämä täälä on jotaki mulle opettanu, niin sen, että vaikka kaikista ei pitäiskään, voipii niitä silti kohella ko ihmisiä. Koska met ei osattu tehjä niin silloin. Mulle on henkilökohtasesti ihan turhaa jättää mithään hamphaan kolhoon kethään kohtaan, haluan mieluummin kasvaa hyväksyhmään net asiat ja opetella kattohmaan ihmisiä ilman, että kaikki paska nousee pinthaan. Siihen mie pyrin, jos en pysty selvittähmään asioita lophuun asti.
Minusta tuntuu ettei minussa ole ennää mithään tervehtimistä, pieni. Tai mithään kaipaamista.
VastaaPoistaNiin, emmie tiä onko minussakhaan. En vain haluais että asiat on niinkö net on, että kaikki vain loppu niinkö seihnään eikä mikhään koskaan selvinny. Enkä mie vieläkhään tiä mitä tapahtu enkä onko sillä lopulta sitten edes väliä. Tuntuu vain kauhean turhalta, että on olemassa joku ääneen sanomaton ongelma jonka takia ei voi enhään ees kattoa silhmiin tai sanoa vaikka pelkästään vain hei.
VastaaPoistaTai ehkä asioitten vain kuulu mennä niin? En tiä.
Met kaikki olema muuttuhneet ja me kaikki olema tavala tai toisela onnellisia ihan omissa oloissamme. Mieki olen saanu uusia tosi hyviä ystäviä niin läheltä, etten ikinä olis osannu aavistaakhan. Ja jos totta puhutaan, mie muistan ko te loitta sen ihmiskuvan jota te silloin niin kovasti vihasitta.
VastaaPoistaMie olisin niin hyvä esimerkki juuri sellasesta ihmisestä nykyään.
Enkä mie tiä onko tätä harmoniaa tarkotus rikkoa. Kerranki ko meilä on omat elämät. EIkä meilä taitais olla mithään puhuttavaa. Ei ainakaan mulla. Sillä hiljasuuela molen saanu paljon enemmän aikaan kuin koskaan puhumisella. Mie ko olen siinä niin huono.
Ja mien puhu vain meistä kahesta vaan meistä kaikista,
enkä mie ymmärrä miksi sie haluaisit ees tietää meän kuulumisia.
Ainoa hyvä idea minkä mie olen saanu päähäni on se että met näkisimä kaikki samala kertaa vaikka sitte kesälä. Saisima kaikki nähä mitä meistä on tullu
ihan ilman toisiammeki.
Solet oikeassa, met olema kaikki muuttuhneet, mieki siinä määrin että tiän mikä pentu olin sillon. Se kaikki ihmisten määrittely ja vihhaaminen ja kaikki, mitä siitäkhään kukhaan muka sai. Tuskinpa kauheasti.
VastaaPoistaEhkä just siksi, että kaikki on niin erihleen kasvahneita ja oppihneet elähmään omihlaan sitä tajuaa, miten paljon oikeasti sai siittä ajasta ko olthiin kaikki yhessä. Mie ainaki sain. Eikä sole tulossa takasi, enkä mie sitä halvaiskaan. Olis turhaa mennä takasi ko on jo päässy etheenpäin, mutta ehkä just siittä vihhaamisesta mie halvais päästä erihleen. Ko mien löyvä syytä sille, että pitäis muistela pahala.
Sen mieki halvaisin nähä. Samala vois viä lophuun tämän kaikki, että vois rehellisesti sanoa, ettei ole enhään mithään keskeneräistä.
Se riittäis.
Saikko sie siitä ajasta jotaki? Koska voin nostaa käet ylös ja tunnustaa etten mie tosiaankaan saanu siitä ajasta yhtään mithään. Tai sain, mutten mithään positiivista.
VastaaPoistaJa sen jälkeen ko mie keräsin kimpsuni ja kampsuni teän seurasta ja lähin, minun ihmiskuva on muuttunu tosi paljon.
Ehkä on olemassa kivoja ja aidosti kilttejä ihmisiä, jotka ei mielistele sinua tai sinun ei tartte mielistellä niitä, että pysyis porukassa.
Ettei tartte omistaa rastoja ja sattaa miljoonaa lävistystä. Tai että pään ei tartte olla omituisen värinen.
Ne jakso pessä minusta sen punkkarin poies. Ja mie olen siitä kiitollinen. Nämä kaverit on oikeasti paikalla ja läsnä.
Voima tosiaan koettaa tapaamista porukalla. Mutta jos vain kaikki suostuu. Mie tarkotan sitä porukkaa joka oli sielä Sirpan luona.
Mutta sen mie tiän etten se ole mie joka alkaa porukkaa kerräähmän paikale.
Ja mie tiän etten mie ole se joka tullee paikale. Mie voin sanoa, että joskus on parempi hengittää ko ei tarvi hengittää muiden puolesta tai toisten keuhkoilla. Anteeksi tungetteluni teän keskustelhun, mutta ei siinä olis järkeä. En mie ole suuri osa teijjän sotkuja, mutta mukana, niinko Maija mulle joskus sano.
VastaaPoistaJa koska meilä on uuet, ihkaomat elämät, miksi yrittää sotkea niitä sillä vanhala mikä alkaa olla nyt ohi? Koska, helpottaisko se puhuminen yhtään?
Allekirjotan Komulaisen kommentin.
VastaaPoistaEi tämä paska tästä puhumalla parane. Sitä ei silloin hoiettu niin on parempi olla hoitamatta sitte nytten.
Mitä selvitettävää meilä ees ennää on?
Jos tässä ei teän mielestä enhään ole mithään, ehkä siinä ei sitten ole. Tai jos teile ei jääny mithään kätheen, tuntu ettettä saahneet niistä ihmissuhteista ja vuosista mithään, ehkä se sitten on niin.
VastaaPoistaMutta kyllä mie sain, aika paljonki. Tarkotan koko sitä kolmea vuotta ko mie tunsin teät kaikki, en vain niitä viimisiä aikoja ko kaikki meni aina vain vaikeammaksi. Ei kaikki ollu aina positiivista, mutta mie opin kaikenlaista ihmisistä ja elämästä. Sen, ettei kaikkia tartte miellyttää, ja että vaikeistaki jutuista voipii selvitä. Ja nyt ko molen miettiny esimerkiksi niitä kahta vuotta teatterissa, niin olihan se vaikeata välilä, kaikkia vitutti ja väsytti ja olis halunnu vain lopettaa, mutta mie olen ylpeä siitä että met viethiin se lophuun asti.
Mie olen tosi pahoillani jos muista tuntuu siltä, että ei mithään jääny kätheen, tai ettei ole mithään sanottavvaa. Mie haluaisin sanoa ainaki että kiitos, koska kyllä mie kasvoin teän kans ja mulla oli hyviäki hetkiä. Ehkä molin sitten ainut, eikä sillekhään oikein mithään voi.
Kyllä mie olen sulle kiitollinen, sie tiijät sen. En ehkä ihan kaikesta, mutta olen sulle silti tosi paljon velkaa. Ja kyllä siitä kolmesta vuodesta jäi käteen, mutta kaikki päätty niihin loppuaikoihin, loppuaikojen ongelmiin. Enkä mie nyt tarkoita sitä ettetkö sie ois tervetullut meille, totta kai olet, totta kai mie tahon sinua nähä.
VastaaPoistaMie vain en usko että olis fiksua yrittää selvittää semmonen sotku ko mitä se kaikki oli. Toivon ettei aika kultais kaikkien muistoja ettei löydettäs itteämme samanlaisesta tai vielä pahemmasta sotkusta.
"en ehkä ihan kaikesta" tarkoittaa siis, että olihan meiläki joskus ongelmia. Mutta olen silti tosi kiitollinen niistä kolmesta vuodesta ja siitä kaikesta mitä teit minun hyväksi. Minun on myönnettävä, että ilman sinua en ehkä olis nähny tätäkhän päivää.
VastaaPoistaKo mie sanon, että haluaisin että kaikki olis selvää, ettei jäis mithään kesken, mie tarkotan, että tahtoisin voida olla ihmisten kans samassa huoneessa ja kattoa niitä silhmiin ilman että tarvii juosta karkhuun tai heittää jotaki ilkeätä.
VastaaPoistaEi mullakhaan ole enhään mithään intressejä puhua siittä kaikesta, tulihan sitä jo tongittua silloin aikahnaan. Olis vain ihan jees, jos kaikki vois sanoa, että se on ollutta ja mennyttä kiitos hei.
Ollutta ja mennyttä, että kiitos ja hei.
VastaaPoistaEnkä mie pysty teitä ikinä kattohmaan silhmiin. Sen mie voin luvata jo näin etukätheen. Enkä voi sanoa että ees sanoisin sanaakhan.
Tai muussa tilanteessa ennää.
Mutta miksi meän ees pitäs olla ennää samoissa tiloissa?
Haluaisimako met kaikki ees?
Välilä sitä törmää ihmissiin joita ei halvais nähjä, tai ehkä varsinki niihin.
VastaaPoistaEmmie ossaa selittää mitä tarkotin milhään alunperinkhään, ja son ihan ok, jos kelhään ei ole minua ikävä, mutta kyllä mie muistelen hyvälä niitä juttuja ja hetkiä joita on silloin ollu, koska emmie ilman niitä olis se kuka mie nytten olen. Ja jos elämä täälä on jotaki mulle opettanu, niin sen, että vaikka kaikista ei pitäiskään, voipii niitä silti kohella ko ihmisiä. Koska met ei osattu tehjä niin silloin.
Mulle on henkilökohtasesti ihan turhaa jättää mithään hamphaan kolhoon kethään kohtaan, haluan mieluummin kasvaa hyväksyhmään net asiat ja opetella kattohmaan ihmisiä ilman, että kaikki paska nousee pinthaan. Siihen mie pyrin, jos en pysty selvittähmään asioita lophuun asti.
Ehkä tämä riittää.